Rockhampton day thirty-three (?)

Hitto kun on kuuma. Porukka puhuu jostain lämpöaallosta, mikä kulkee east coastilla. Pahinta on, ettei tuuli ole mitenkään virkistävä ja viilentävä. Tuntuu pikemminkin siltä kuin joku osottaisi hiustenkuivaajalla naamaan. Työnteko ei todellakaan ole mukavaa, etenkin kun meidän keittiön tuuletin on surkeimmasta päästä. Yöt on kuitenkin edelleen kylmiä, niin silloin ehtii tasapainottamaan vartalon lämpötilaa :D

Tehtiin aikataulu loppureissulle, eihän meillä ole enää kun viisi viikkoa jäljellä ja 1500 kilsaa pitäisi ehtiä matkata. Ollaan suunniteltu pikavisiittiä Melbourneen. Sinne ja takaisin lentää Sydneystä alle 100 dollarilla. Siellä pitäisi olla some serious shopping... ;) Mutta lähitulevaisuuteen: viikon päästä jätetään Rocky taaksemme ja nokat kohti Agnes Wateria/Town of 1770. Se on pieni paikka, jossa on vaan yksi kunnon katu. Mennään sinne harjoittelemaan surffausta, se on east coastin pohjoisin surffauspaikka. Great Barrior Reef blokkaa isot aallot pohjoisemmalta east coastilta, joten tää on ensimmäinen mahdollisuus kokeilla surffausta tällä reissulla. Otetaan jonkinlaiset kurssit, että pääsisi edes laudan päälle. Ollaan molemmat kokeiltu surffausta kerran aikaisemmin ilman ohjaajaa, ja eihän siitä oikein mitään kummallakaan tullut.

Agnes Waterin jälkeen on vuorossa Hervey Bay ja Frasier Island. Ollaan jo maksettu 4 wheel drive -reissu Frasierille, joten siitä ei tule lisäkuluja. Ajellaan siis pari päivää Frasieria ympäri jeepillä joidenkin random-tyyppien kanssa. Telttailua ja toivottavasti upeita maisemia luvassa!

Ei jaksaisi odottaa, että pääsee täältä pois. Toisaalta haluaa tehdä mahdollisimman paljon rahaa, että on jotain mitä tuhlata loppureissulla, mutta toisaalta haluaisi jo päästä näkemään jotain muuta kuin tätä samaa kälyistä Rockhamptonia. Täällä vaan aina odottaa viikonloppua, koska kaikki dokaa silloin ja voidaan tehdä jotain yhdessä. Hostellin ihmiset on olleet aika paljon erilaisissa pätkäduuneissa, joten hostellilla ei päivisin ole yleensä ketään. Meitä oli vielä viikko sitten yli 10 hengen ydinporukka täällä hostellilla, ns. long termers. Hostellin toinen omistaja ei pidä meistä ja toivoisi että häivytään asap niin muita ihmisiä voisi muuttaa tänne. Desibelit tosiaan nousee joskus viikonloppuisin parin goonin jälkeen aika korkealle... Kova työ vaatii kovat huvit, eikö? No se omistaja on kyllä muutenkin aika spede. Täällä on tosiaan kaksi omistajaa, joista toinen on todella mukava ja siltä voi kysyä mitä vaan, mutta tää toinen... Se oli sanonut yhdelle Sampsalle, että sen pitää vaihtaa huonetta, koska tänne tulee joukko intialaisia, jotka laitetaan Sampsan huoneeseen. Sampsa oli kysynyt, että miksi sen pitää siirtyä, se oli asunut siinä huoneessa kuitenkin jo pari viikkoa ja vastaus oli: ”koska intialaiset on tärkeämpiä kuin sä”. Jep. Toinen todiste sen spedeydestä: Timo halusi pestä meidän double roomin lattian (ollaan asuttu tässä neljä viikkoa ja lattia on ihan kurainen). Pyysi sitten omistajalta hieman pesuainetta pesuveteen, sillä edellinen pesuvesi oli pikimustaa. Omistaja ei halunnut antaa sitä, koska se on kuulemma liian kallista.

Hostellin ihmisiä tulee kyllä ikävä kun lähdetään (enkä nyt puhu siitä toisesta omistajasta). Muutama lähti pari päivää sitten, niiden joukossa hauskin tukholmalainen, joka ollaan ikinä tavattu. Jäljellä on nyt me, Sampsa, kaksi ruotsalaista, britti, korealainen ja aussi. Meillä on ollut vaikka kuinka paljon hauskoja hetkiä ja ollaan naurettu välillä ittemme kipeiksi. Sampsa etenkin on yksi hauskimmista ihmisistä, mitä oon ikinä tavannut. Läppä vaan lentää ja sille voi heittää mitä vaan takaisin, ilman että kumpikaan suuttuu. Tehtiin yhtenä iltana tortilloja ja sovittiin, et tehdään siitä perinne ja pidetään sitä sit Suomessakin yllä. Sain äitiltä pannukakkureseptin ja aiotaan tehdä aitoa suomalaista uunipannukakkua viel ennen kun lähdetään Timon kanssa eteenpäin. Saa Sampsakin palan Suomea tänne.

Saatiin muuten eilen kuulla, että intialaiset tulee takaisin ja tällä kertaa niitä on 19. Britti Will ja aussi Andrew joutuivat myös muuttamaan entisestä huoneestaan pois intialaisten takia. Ite ajattelin heti, että eihän niitä nyt niin montaa voi tänne tulla. No niitä tuli sitten 16... Ja siinä on 16 liikaa. Kuunneltiin viime yönä puolenyön jälkeen niiden mekastusta ja aamulla heräsin 7.30 siihen kun 5 intialaista mäkättää meidän viereisessä huoneessa. Ovi auki tietysti. Menin sitten erittäin kohteliaasti sanomaan, että ”olkaa vi**u nyt hiljaa, ihmiset nukkuu!” Eipä se mitään auttanut, mutta onneks sain sitten korvatulpat Timolta. Heräsin uudestaan 9.30 ja kävin maksamassa meidän viimeisen viikon majoituksen respaan. Kysyin (siltä tyhmältä) omistajalta, että kuinka kauan ne intialaiset aikoo olla täällä ja se kertoi että ne on maksaneet majoituksen 6 yöksi. Siinä vaiheessa tuli paha olo. Juttelin siinä sit sille, että jos ne pitää selvinpäinkin noin kovaa meteliä ni ne tulee pitämään ihmiset hereillä joka yö. Se lupasi puhua niille, mutta enpä usko, että puhe pahemmin auttaa. Oltiin kuitenkin samalla aaltopituudella sen omistajan kanssa hetken verran. Ja kaikista pahinta intialaisissa on se, että jos ne kävelee vaikka keittiössä yksin, niin ne ei ole silloinkaan hiljaa – yksin ollessaan ne laulaa! Eli ei sekunninkaan hiljaisuutta.

Käytiin pari päivää sitten Yeppoonissa päiväretkellä. Willillä on auto, joten ajettiin sinne (n. 50 km Rockysta) ja pyörittiin niiden ainoalla ostoskadulla. Tuli sitten ostettua heti ekasta kaupasta jotain. Mä löysin 20 dollarilla Rip Curlin bikinit ja Timo osti 70 dollarin talvitakin. Se takki oli alessa, koska se on kuulemma liian kuuma paikalliseen ilmastoon. Timo päätti sit et käyttää sitä Suomessa, siellähän on sit kylmä kun tullaan takaisin. Onnistunut päiväretki siis. Olin iloinen, etten ostanut yhtään kenkiä, sillä oon ostanut Rockysta jo neljä paria... Jau.

Tää teksti on nyt aikamoista ajatusten virtaa, toivottavasti siitä saa jotain selkoa ;) Paljon haleja kaikille! <3

-Pau