Tätä on odotettu, vihdoinkin ollaan Sydneyssä, Australian ”pääkaupungissa”. Neljä kuukautta on mennyt todella nopeasti, ei voi uskoa että reissu on lopuillaan. Ollaan nähty niin uskomattomia paikkoja ja tavattu ihania ihmisiä. Koti-ikävä kuitenkin voittaa, itse en välttämättä jäisi pidemmäksi aikaa, vaikka olisi mahdollisuus. On niin kova hinku Suomeen, kylmään syksyyn. No ei, en kaipaa yhtään Suomen ihanaa ilmastoa, ikävä on ihmisiä...
Tultiin Sydneyyn Newcastlesta, mistä tehtiin viinikierros Hunter Valleyyn. Kierros kesti koko päivän ja maksoin $50. Jälkeenpäin tuntuu siltä, ettei saatu vastinetta rahoille ja että koko Valley oli hieman kusetusta. Sinne tuodaan paljon rypäleitä muualta Australiasta, sillä siellä on liian kuuma ilmasto tietyille rypälelajikkeille. Kuitenkin paikalliset väittävät viinin olevan Hunter Valleysta, vaikka rypäleet on tuotu jostain ihan muualta. Eikä ne viinit oikeasti edes olleet niin hyviä. Henk.koht lempparia Hardy'sia ei tehdä Hunterissa, joten pitääkin metsästää sen viinin alkuperä ja maistella sen alueen viinejä.
Ennen Newcastlea pidettiin parin päivän stoppi Coffs Harbourissa, jossa käytiin tekemässä kaksi sukellusta paikallisen saaren ympäristössä. Siellä näin vihdoin ja viimein kilpikonnia! En yhtä, vaan kolme! Timo oli nähnyt kilpparin luonnossa jo Whitsundaysilla, ja oon ollut katkera siitä asti. Meillä olisi ollut mahdollisuus nähdä haikaloja, grey nurse sharkseja Coffs Harbourin sukelluksella, mutta kiiitos mun, ei nähty. Ajettiin veneellä saaren pohjoisreunalle, missä oli aika raju aallokko ja mentiin veteen. Mulla meni sitten snorkkeliputki veteen ja nielaisin vettä, minkä jälkeen en enää saanut henkeä ja eiköhän siinä tullut paniikki. Tuli sellainen olo, että kuolen sinne veteen ja vedessä vietetty aika tuntui ikuisuudelta. Se oli luultavasti kamalinta, mitä oon koskaan kokenut. Jälkeenpäin ajatellen, ei siinä ollut mitään järkeä, että siinä tilanteessa voi tulla noin paha paniikki. Mulla oli liivi täynnä ilmaa, eli kelluin turvallisesti pinnalla ja regulaattori suussa, eli sain siitä ilmaa. Mutta ei kai paniikissa olekaan mitään järkeä. Ainakin opittiin mitä tehdä jos jollain tulee sukeltaessa paniikki. Muut nosti mut sitten takaisin veteen ja tehtiin viimeinen sukellus toisessa paikassa sen jälkeen kun olin rauhoittunut. Siellä ei haita näkynyt, harmi. Tuli huono omatunto ja tarjosin Timolle jälkeenpäin kaljan siitä hyvästä, kun ei nähty haita mun takia. Niin ja äidille tiedoksi, ne hait ei olisi olleet vaarallisia, grey nurse sharksien hampaat ei ole suunniteltu puremaan paloja, ne pystyy syömään vaan jotain mikä mahtuu niiden suuhun.
Nyt ollaan kuitenkin Sydneyssä ja tarkoitus on pistäytyä pariksi päiväksi Blue Mountainsille, jotka on parikymmentä kilometriä Sydneystä länteen. Siellä on hyvät mahdollisuudet eräjormailla ja yrittää näyttää aktiiviselta. Ja Sydneyssä aiotaan tietenkin shoppailla, katsoa nähtävyyksiä ja shoppailla. Mulla on yksi iso käsilaukku vielä täyttämättä, katsotaan mitä löytyy...
<3 Pau
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Viikko 13 Agnes Water & Bundaberg (26.8.2009)
Neljä kuukautta on aivan liian lyhyt aika kiertää itärannikko. Nyt on aikaa pysähtyä yhteen paikkaan vain kahdeksi yöksi, kun aikaisemmin ollaan oltu vähintään kolme neljä yötä per kaupunki. Meillä tulee kiire. Enää viisi ja puoli viikkoa aikaa ja ollaan vasta puolivälissä. Vielä olisi paljon makeira mestoja joissa olisi mukava käydä ennen kotimatkaa. Jostain joudutaan siis tinkimään.
Agnes Water & Town 1770
Agnes Water on pieni kylä, vain 1600 asukasta. Paikka on ehdottamasti käymisen arvoinen. Meillä oli valitettavasti aikaa pysähtyä sinne vain kahdeksi yöksi. Loistava paikka rentoitua ja rauhoittua. Ranta on kävelymatkan päässä hostellista ja luonto todella kaunista. Yövyimme 1770 Beachside Backpackerissä, joka on ollut puhtain hostelli, jossa olen ikinä ollut. Huoneen lämpötilan pystyi säätämään asteen tarkkuudella. Paikka on edullinen ja pyykinpesu, pöyrän ja bodyboardin vuokraus on ilmaista eli great value!
Käytiin ajelemassa choppereilla ympäri kyliä ja nähtiin kenguruja ja wallabeja. Oli sen verrran siistiä touhua, että joudumme harkitsemaan A-ajokortin hankkimista, kun palaamme Suomeen. Lisäksi käytiin surffauskurssilla. Agnes Water on loistava paikka surffauksen aloittamiseen. Itärannikon pohjoisin sijainti ja lämpimimmät surffausvedet. Todella väljä ranta eli paljon tilaa surffaamisen harjoitteluun. Itärannikon halvin surffauskurssi, maksettiin kolmen tunnin opetuksesta (kaksi ohjaajaa), märkäpuvun ja surffilaudan vuokrasta vain $ 20 per naama. Ilma oli tyyni joten aallot eivät olleet parhaimmillaan.Perusteet ovat nyt hallussa ja kohta pääsemme kokeilemaan taitojamme suuremmille aalloille Gold Coastille Surfers Paradiseen.
Agnes Water on myös erittäin hyvä paikka sukeltamiseen. Lähin riutta on Lady Elliot Islandin ympärillä ja sen halkaisija on 8 kilometriä. Riutalta voi tavata 1200 itärannikkon 1500 kalalajista. Lisäksi Agnesilta voi tehdä myös hylkysukelluksia. Riutan olemme nähneet jo Airlie Beachilla ja Brisbanessa on itärannikon toiseksi tunnetuin hylkysukelluspaikka, joten nämä aktiviteetit jätämme tällä kertaa ajan puutteen takia väliin.
Town 1770 oli ensimmäinen paikka Queenlandissa, jossa Captain Cook nousi maihin. Arvaatteko minä vuonna? Hyvä kohde päiväretkelle. Grilliruoat ja -juomat mukaan ja rannalle grillaamaan ja katsomaan auringonlaskua.
Bundaberg Rum Distillery
Yhdeksän kymmenestä ihmisestä, joita olemme tavanneet ovat sanoneet, että älkää helvetissä menkö Bundabergiin. Nyt kun olemme kokeneet kaupungin ymmärrämme miksi. Itse kaupungissa ei ole mitään vikaa, mutta ihmiset ovat täällä epäystävällisiä jopa tylyjä ja meininki muutenkin hieman kummallista. Tämä on siis epänormaalia Australiassa, jossa ihmiset ovat usein todella ystävällisä jopa liian sosiaalisia.
Olimme edellisenä päivänä soittaneet yhteen nimeltämainitsemattomaan hostelliin. Omistaja ilmoitti meille: ”Meillä on huone vapaana mutta emme ota vastaan varauksia”. Aamulla, kun yritimme kirjautua sisään, omistaja tivasi meiltä: ”Monelta olette lähdössä huomenna”. Vastaamme: ”Bussimme lähtee aamu kahdeksalta”. Tämän jälkeen omistja heitti meidät ulos, koska hostellista ei voi kirjautua ulos ennen yhdeksää. Huuteli vielä perään, että meidän olisi pitänyt ilmoittaa etukäteen monelta kirjaudumme ulos. Tästä viisastuneena aionkin ilmoittaa seuraavan hostellibuukkauksen yhdeydessä myös äitini tyttönimen sekä minkä ikäisenä aloin ejakuloimaan ;)
Löysimme kuitenkin lopulta hostellin. Tosin se on paskaisin persläpi, jossa olemme tällä reissulla olleet. Suihkuhuone näyttää siltä, että edellinen omistaja on tiputtanut sinne irtoraajoja, ja sisään menemällä uhmaat itsesuojeluvaistoasi ja saat todennäköisesti lepran tai jonkun muun harvinaisen taudin, jonka kuvittelit jo kadonneen maapallolta. Onneksi olimme Bundabergissä vain yhden yön. Joten sen kesti ihan hyvin ilman suihkuakin.
Tulimme tänne, koska toinen meistä tykkää erityisen paljon rommista ja Bundabergistä löytyy Australian kuuluisin ja vanhin rommitislaamo, jossa rommia on tehty jo 120 vuotta. Joten panimokierrokselle oli päästävä.
Kuten kaikki hyvin tiedämme rommi on lähtöisin Karibialta, jossa paikallinen työläinen keksi hyödyntää sokerin valmistuksen yhteydessä syntyvää melassia väkijuoman valmistukseen. Melassi on pääasiassa sokeria ja vettä Se on siirappimaista, tummaa ja muistuttaa liejua.
Melassista siivilöidään epäpuhtaudet pois ja se laitetaaan hiivan kanssa samaan pönttöön, jossa sitä ”keitellään” nejlä päivää. Käymislämpötilan kanssa on syytä olla tarkkana, koska hiiva kuolee, jos lämpötila nousee liian korkeaksi. Tarvittaessa pönttöä jäähdytetään kylmällä vedellä. Neljän päivän käymisen tuloksena yhdesta tankista saadaan 43 000 litraa hieman rommilta tuoksuvaa kahdeksan prosenttista alkoholiseosta. Tämän jälkeen seos siirretään toiseen säiliöön, jossa sitä lämmitetään, jolloin alkoholi höyrystyy. Yhdestä käymistankista saadaan 4000 litraa 78 prosenttista raakaa rommia.
Tämän jälkeen raaka rommi laitetaan 70 000 litran vetoisiin valkotammitynnyreihin kypsymään 2 – 5 vuodeksi laadusta riippuen. Yhteen tynnyriin mahtuu siis yli kuusi miljoonaa alkoholiannosta (toim. huom. täällä alkoholiannos on erikokoinen kuin Euroopassa). Tehtaan kapasiteetti on 300 tankkia. Lopuksi ennen pullotusta valmis 78 prosenttinen rommi laimennetaan 40 prosenttiseksi. Rommin tumma väri tulee osittain tammitynnyreistä ja osittain laimennusprosessista käytetyistä kemikaaleista.
Hyvää oli. Kiitos & Nam
-Lappis
Agnes Water & Town 1770
Agnes Water on pieni kylä, vain 1600 asukasta. Paikka on ehdottamasti käymisen arvoinen. Meillä oli valitettavasti aikaa pysähtyä sinne vain kahdeksi yöksi. Loistava paikka rentoitua ja rauhoittua. Ranta on kävelymatkan päässä hostellista ja luonto todella kaunista. Yövyimme 1770 Beachside Backpackerissä, joka on ollut puhtain hostelli, jossa olen ikinä ollut. Huoneen lämpötilan pystyi säätämään asteen tarkkuudella. Paikka on edullinen ja pyykinpesu, pöyrän ja bodyboardin vuokraus on ilmaista eli great value!
Käytiin ajelemassa choppereilla ympäri kyliä ja nähtiin kenguruja ja wallabeja. Oli sen verrran siistiä touhua, että joudumme harkitsemaan A-ajokortin hankkimista, kun palaamme Suomeen. Lisäksi käytiin surffauskurssilla. Agnes Water on loistava paikka surffauksen aloittamiseen. Itärannikon pohjoisin sijainti ja lämpimimmät surffausvedet. Todella väljä ranta eli paljon tilaa surffaamisen harjoitteluun. Itärannikon halvin surffauskurssi, maksettiin kolmen tunnin opetuksesta (kaksi ohjaajaa), märkäpuvun ja surffilaudan vuokrasta vain $ 20 per naama. Ilma oli tyyni joten aallot eivät olleet parhaimmillaan.Perusteet ovat nyt hallussa ja kohta pääsemme kokeilemaan taitojamme suuremmille aalloille Gold Coastille Surfers Paradiseen.
Agnes Water on myös erittäin hyvä paikka sukeltamiseen. Lähin riutta on Lady Elliot Islandin ympärillä ja sen halkaisija on 8 kilometriä. Riutalta voi tavata 1200 itärannikkon 1500 kalalajista. Lisäksi Agnesilta voi tehdä myös hylkysukelluksia. Riutan olemme nähneet jo Airlie Beachilla ja Brisbanessa on itärannikon toiseksi tunnetuin hylkysukelluspaikka, joten nämä aktiviteetit jätämme tällä kertaa ajan puutteen takia väliin.
Town 1770 oli ensimmäinen paikka Queenlandissa, jossa Captain Cook nousi maihin. Arvaatteko minä vuonna? Hyvä kohde päiväretkelle. Grilliruoat ja -juomat mukaan ja rannalle grillaamaan ja katsomaan auringonlaskua.
Bundaberg Rum Distillery
Yhdeksän kymmenestä ihmisestä, joita olemme tavanneet ovat sanoneet, että älkää helvetissä menkö Bundabergiin. Nyt kun olemme kokeneet kaupungin ymmärrämme miksi. Itse kaupungissa ei ole mitään vikaa, mutta ihmiset ovat täällä epäystävällisiä jopa tylyjä ja meininki muutenkin hieman kummallista. Tämä on siis epänormaalia Australiassa, jossa ihmiset ovat usein todella ystävällisä jopa liian sosiaalisia.
Olimme edellisenä päivänä soittaneet yhteen nimeltämainitsemattomaan hostelliin. Omistaja ilmoitti meille: ”Meillä on huone vapaana mutta emme ota vastaan varauksia”. Aamulla, kun yritimme kirjautua sisään, omistaja tivasi meiltä: ”Monelta olette lähdössä huomenna”. Vastaamme: ”Bussimme lähtee aamu kahdeksalta”. Tämän jälkeen omistja heitti meidät ulos, koska hostellista ei voi kirjautua ulos ennen yhdeksää. Huuteli vielä perään, että meidän olisi pitänyt ilmoittaa etukäteen monelta kirjaudumme ulos. Tästä viisastuneena aionkin ilmoittaa seuraavan hostellibuukkauksen yhdeydessä myös äitini tyttönimen sekä minkä ikäisenä aloin ejakuloimaan ;)
Löysimme kuitenkin lopulta hostellin. Tosin se on paskaisin persläpi, jossa olemme tällä reissulla olleet. Suihkuhuone näyttää siltä, että edellinen omistaja on tiputtanut sinne irtoraajoja, ja sisään menemällä uhmaat itsesuojeluvaistoasi ja saat todennäköisesti lepran tai jonkun muun harvinaisen taudin, jonka kuvittelit jo kadonneen maapallolta. Onneksi olimme Bundabergissä vain yhden yön. Joten sen kesti ihan hyvin ilman suihkuakin.
Tulimme tänne, koska toinen meistä tykkää erityisen paljon rommista ja Bundabergistä löytyy Australian kuuluisin ja vanhin rommitislaamo, jossa rommia on tehty jo 120 vuotta. Joten panimokierrokselle oli päästävä.
Kuten kaikki hyvin tiedämme rommi on lähtöisin Karibialta, jossa paikallinen työläinen keksi hyödyntää sokerin valmistuksen yhteydessä syntyvää melassia väkijuoman valmistukseen. Melassi on pääasiassa sokeria ja vettä Se on siirappimaista, tummaa ja muistuttaa liejua.
Melassista siivilöidään epäpuhtaudet pois ja se laitetaaan hiivan kanssa samaan pönttöön, jossa sitä ”keitellään” nejlä päivää. Käymislämpötilan kanssa on syytä olla tarkkana, koska hiiva kuolee, jos lämpötila nousee liian korkeaksi. Tarvittaessa pönttöä jäähdytetään kylmällä vedellä. Neljän päivän käymisen tuloksena yhdesta tankista saadaan 43 000 litraa hieman rommilta tuoksuvaa kahdeksan prosenttista alkoholiseosta. Tämän jälkeen seos siirretään toiseen säiliöön, jossa sitä lämmitetään, jolloin alkoholi höyrystyy. Yhdestä käymistankista saadaan 4000 litraa 78 prosenttista raakaa rommia.
Tämän jälkeen raaka rommi laitetaan 70 000 litran vetoisiin valkotammitynnyreihin kypsymään 2 – 5 vuodeksi laadusta riippuen. Yhteen tynnyriin mahtuu siis yli kuusi miljoonaa alkoholiannosta (toim. huom. täällä alkoholiannos on erikokoinen kuin Euroopassa). Tehtaan kapasiteetti on 300 tankkia. Lopuksi ennen pullotusta valmis 78 prosenttinen rommi laimennetaan 40 prosenttiseksi. Rommin tumma väri tulee osittain tammitynnyreistä ja osittain laimennusprosessista käytetyistä kemikaaleista.
Hyvää oli. Kiitos & Nam
-Lappis
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
