Oon nyt työskennellyt viikon verran Crissa. Kaksi ekaa päivää oli lasien blokkausta ja maanantaista lähtien oon ollut tarjoilijana ravintolan puolella. Pomo soitti ma-aamuna ja sanoi: ”we are gonna turn you into a waitress”. Mulla ei tietenkään ollut mitään sitä vastaan, en voinut uskoa että ne haluaa oikeasti pitää mut ja opettaa tarjoilijan duunin mulle. Mulla ei ollut mitään kokemusta ravintola-alalta, ja silti ne haluaa pitää mut. Eka päivä oli melko pelottava, en tiennyt tarjoilemisesta mitään ja en luonnollisestikaan tuntenut meidän ravintolan ruokalistaa. Meillä on eri listat lounaalle ja päivälliselle, mutta nyt osaan jo melkein kaikkien ruokien nimet ja ulkonäön. Ja tekemällähän sitä oppii. Ja kokit laittaa lautaset aina tilauksen mukaiseen järjestykseen, eli ei tarvitse pahemmin arvailla. Ruokien nimien lyhenteet pitää vaan osata, sillä tilauskupongille ei mahdu esim. ”Hindquarter lamb shank”. Niin ja eri ruoille tulee eri kastikkeet, ne pitää myös muistaa.
Työvuorot on melko pirulliset, sillä ravintolassa ei tapahdu mitään lounas- ja päivällisaikojen välissä. Lounasvuoro alkaa klo 12 ja päättyy puoli kolmen aikaan iltapäivällä. Päivällisvuoro alkaa kuudelta ja loppuu puoli kymmenen jälkeen, riippuu siitä joutuuko auttamaan loppusiivouksessa vai pääseekö livahtamaan. Työkaverit sanoivat, että tytön ei kannata kävellä ulkona yksin silloin kun on pimeää, joten tarvitsen joka ilta kyydin kotiin (Timo ei jaksa tulla hakemaan, sillä sen työt alkaa aamulla 6.50). Onneksi työkaverit on joka ilta heittäneet kotiin, ei asuta kun 20min kävelymatkan päästä hotellilta. Yleensä tulee siis tehtyä sekä lounas- että päivällisvuoro, joten päivän työmääräksi tulee 6-7 tuntia. Tuntipalkka on viikolla ~$18 ja viikonloppuna ~$22 tunnilta, eli ihan ok. Verot pitää tietenkin maksaa ja kaikenlaisia aussien eläkemaksuja. Eläkemaksut saadaan kuulemma kokonaisuudessaan hakea valtiolta takaisin kun poistutaan maasta. Porukka puhuu myös sellaista, että verot saisi kokonaisuudessaan takaisin, jos tienaa alle $6000 vuodessa, mutta enpä tiedä tuosta kun en ole itse tarkistanut.
Tänään oli tarkoitus olla viikon ainoa vapaapäivä, mutta jouduinkin sitten töihin lounas- ja päivällisvuoroihin. Viikonloppu on töitä ja lauantaina saadaan tietää ensi viikon vuorolistat. En vielä tiedä uskallanko pyytää pomolta ensi viikon perjantai-iltaa vapaaksi. Olisi kiva viettää synttäreitä muutenkin kuin olemalla töissä. Olin kyllä ajatellut, että menisin meidän hotellille syömään päivällistä silloin, sen verran hyvännäköisiä ne ateriat on... Mutta ehkä on vaan parempi pitää suu supussa ja olla tyytyväinen siihen, että on työpaikka.
-Pau
torstai 30. heinäkuuta 2009
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
Töitä, pitkästä aikaa
Nyt on pari päivää töitä takana ja olo on kuin joku olisi ajanut rekalla yli. Sain töitä paikallisesta hotellista, jossa on ravintola ja pari baaria. Suurimmaksi osaksi blokkailen laseja ja siivoilen pöytiä. Eli jouduin suoraan ravintoketjun pohjalle :) Homma itsessään on ihan ok, työkaverit on tosi rentoja ja aika kuluu nopeasti. Työ on vaan fyysisesti rankkaa, en ole koskaan ollut työssä, jossa ei saa istua muuten kun tauoilla, joten jalat on ihan muussina. Asiaa ei todellakaan auta uudet kengät, mitkä piti hankkia työtä varten. Ne on kuluttanut puolet mun pikkuvarpaista pois...
En voi vieläkään uskoa miten sain tämän duunin. Juttelin torstai-iltana ”pienessä” sievässä yhdelle paikalliselle, joka esitteli mut ravintolan tarjoilijalle, joka jutteli mun puolesta niiden pomolle. Seuraavana aamuna tulin käymään paikan päällä ja pomo antoi mulle kahdeksi päiväksi töitä ja sanoi, että katsotaan jatkoa lauantaina. Ja eilen sain tietää, että työt jatkuu maanantaina. Meinasi jo epätoivo iskeä, kun 5 päivää etsittiin töitä hiki hatussa, eikä mistään paikasta edes soitettu takaisin. Hauskinta tässä kuitenkin on se, että paikallinen, jolle juttelin, antoi myös Timolle töitä. Olipas hyvä että tuli tutustuttua!
-Pau
En voi vieläkään uskoa miten sain tämän duunin. Juttelin torstai-iltana ”pienessä” sievässä yhdelle paikalliselle, joka esitteli mut ravintolan tarjoilijalle, joka jutteli mun puolesta niiden pomolle. Seuraavana aamuna tulin käymään paikan päällä ja pomo antoi mulle kahdeksi päiväksi töitä ja sanoi, että katsotaan jatkoa lauantaina. Ja eilen sain tietää, että työt jatkuu maanantaina. Meinasi jo epätoivo iskeä, kun 5 päivää etsittiin töitä hiki hatussa, eikä mistään paikasta edes soitettu takaisin. Hauskinta tässä kuitenkin on se, että paikallinen, jolle juttelin, antoi myös Timolle töitä. Olipas hyvä että tuli tutustuttua!
-Pau
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Rockhampton – The Beef Capital of Australia
Nyt ollaan oltu viikko ”Rockyssä” kuten paikalliset Rockhamptonia kutsuvat. Paikka on Itärannikon KERAVA! Pelkästään pääkadun varella on parisenkymmentä autonvirityspajaa. Ihmiset puhuvat landemurteella ja ajelevat pillurallia lavamosseilla, joissa on isot kromivanteet ja kromiset tehoputket. Toinen silmäänpistävä asia on suuri kapakkien määrä. Pikku pubeja on joka toisen kadun kulmasssa. Ihmiset pukeuvat farmarihousuihin ja flanellipaitoihin. Positiivisiäkin asioita löytyy. Ihmiset ovat todella mukavia ja elämänrytmi leppoisaa ja stressivapaata. Täällä on myös halvempaa kuin monissa muissa kaupungeissa. Liha on paikallista, tuoretta ja erityisen halpaa.
Ollaan etsitty töitä viisi päivää. On käyty kaikissa mahdollisissa työnvälitystoimistoissa ja haettu lukuisia avoima työpaikkoja ja jätetty lukuisia työhakemuksia. Töitä ei kuitenkaan löytynyt. Eilen sitten päätettiin mennä baariin muutaman tutun reppumatkaajan kanssa. Tutustuttiin siellä muutamaan paikalliseen ja kuinka ollakaan, seuraavana päivänä molemmilla oli töitä. Palkka tuli päivän päätteeksi käteisenä kouraan ja tunnit tietysti laskettiin yläkanttiin =D
Tarinan opetus:
Ei niitä töitä työkkäristä saa ja työhaastattelut pidetään tuopin ääressä.
Seuraavakohde: Agnes Water & Town 1770 –> Surfaus kurssille
Rockhampton + 29/15 °C, Vesi + 24 °C
I just love Australian winter !!
-Lappe
Ollaan etsitty töitä viisi päivää. On käyty kaikissa mahdollisissa työnvälitystoimistoissa ja haettu lukuisia avoima työpaikkoja ja jätetty lukuisia työhakemuksia. Töitä ei kuitenkaan löytynyt. Eilen sitten päätettiin mennä baariin muutaman tutun reppumatkaajan kanssa. Tutustuttiin siellä muutamaan paikalliseen ja kuinka ollakaan, seuraavana päivänä molemmilla oli töitä. Palkka tuli päivän päätteeksi käteisenä kouraan ja tunnit tietysti laskettiin yläkanttiin =D
Tarinan opetus:
Ei niitä töitä työkkäristä saa ja työhaastattelut pidetään tuopin ääressä.
Seuraavakohde: Agnes Water & Town 1770 –> Surfaus kurssille
Rockhampton + 29/15 °C, Vesi + 24 °C
I just love Australian winter !!
-Lappe
Durian
Vaikka käytiin exotic fruit farmilla niin yksi, kuulemma hyvä, hedelmä jäi maistamatta.
Tänään sitten löydettiin Australian itärannikolta Rockhamptonista yksi kahden kilon jötkäle. Samalla panostuksella olisimme saaneet kymmenen kiloa mandariinejä.. Yleisön pyynnöstä olin kuitenkin pakotettu hellittämään lompakon nyörejä ja ostin hedelmän. Jos emme tykkään siitä niin joku saa mukavan tuliaisen.
Itse hedelmä on aikuisen ihmisen pään kokoinen ja sitä ympäröi, kova, rusehtava, teräviä piikkejä täynnä oleva kuori. Kuoren alla tuntuu olevan pehmeää heldelmälihaa. Hedelma saattaa kuulua samaan perheeseen rambutanin kanssa. Epäilemme hedelmälihan olevan valkoista ja varsin maukasta, keskellä luultavasti muutama suuri siemen.
Kun saimme avattua hedelmän sen sisällä oli pieni lokero jossa oli kellertävää ja pehmeää hedelmälihaa. Pauliinan mielestä se muistutti vanukasta. Maku oli sokerinen ja hieman äitelä. Yksinään ei kovinkaan hyvän makuinen, mutta saattaisi toimia hyvin esim. suklaapirtelössä. Hedelmälihan päällä on ohut nahkamainen kerros. Itse hedelmäliha on rakenteeltaan hieman kuin mätää. Tämä asia saattaa vaikuttaa myös makuelämykseen. Durian ei kuulu raadin suosikkeihin.
perjantai 17. heinäkuuta 2009
Sailing & diving – awesome!
Pakko sanoa heti aluksi, että vahingossa huijattiin edellisessä tekstissä. 'Maailman paras työpaikka' ei sijaitse Hayman Islandilla, vaan Hamilton Islandilla, joka on suunnilleen samankokoinen saari Whitsundaysilla, mutta hieman etelämpänä.
Purjehdusreissu oli kuitenkin ihan mahtava! Laiva oli todella kiva ja miehistö vielä tuplasti kivempaa. Käytiin heti ekana iltana snorklaamassa Haymanilla. Meidän skippari kertoi kaikenlaisia tarinoita Whitsundaysista. Yksi oli isosta, parimetrisestä kalasta, joka oli tunnettu nähtävyys saarilla. Se oli niin kesy, että turistit pääsi sen lähelle ja pystyi paijailemaan sen kylkeä. Lopulta sille kehittyi infektio kylkeen ja se kuoli. Infektio tuli kuulemma aurinkorasvasta, mitä ihmisillä oli käsissään kun ne paijaili sitä. Todella paska juttu. Ilta meni tarinoidessa ja aamuherätys olikin jo kuuden-seitsemän aikaan. Ihme juttu, ei edes tehnyt mieli nukkua pidempään, sillä ei halunnut missata mitään oleellista.
Seuraavana päivänä käytiin tekemässä kolme eri snorklausta, joista ensimmäinen oli jo ennen kahdeksaa aamulla. Aluksi ei tehnyt yhtään mieli mennä veteen, koska oli niin kylmä, mutta pakkohan sinne oli lopulta hypätä. Meidän piti käyttää stinger suiteja, eli suojapukuja, jotka suojaa meduusoilta. Australiassa on stingereiden high-season lokakuusta huhtikuuhun, jolloin meressä ei saa uida ilman suojapukua. Tai no, voihan sitä uida, jos haluaa että sattuu ja mahdollisesti kuolee... Touko-syyskuussa stingereitä on tosi vähän, ja pistot on todella harvinaisia. Ei niistä puvuista mitään haittaakaan ollut, niin laitettiin päälle.
Iltapäivällä käytiin aivan tajuttoman upealla rannalla, Whitehaven Beachilla. Hiekka aivan kuin tiimalasista, niin hienoa. Ranta jatkui hiekkasärkkänä, joka oli parisataa metriä pitkä. Vedessä nähtiin vauvahaita ja rauskuja. Hait ei olleet kuin vajaa metrin pitkiä ja aika säikkyjä. Ei niiden lähelle päässyt, vaikka yritti kuinka hitaasti kävellä. Rauskut eli sting rayt taas hautautuivat hiekkaan ja säikäyttelivät, kun käveli rantavedessä.
Purjehduksen yhteenveto: äärimmäisen rentouttavaa hengailua, upeat snorklausnäkymät ja uusia tuttavuuksia. Purjeveneen keinutus on oikeastaan todella mukavaa, kunhan siihen tottuu. Molemmat keinui vielä seuraavanakin päivänä, kun oltiin jo kuivalla maalla.
Sitten alkoi kolmen päivän sukelluskurssi, SSI Open Water Dive Course. Ei siis hankittu PADI-sertifikaatteja, vaikka se onkin hieman tunnetumpi lafka. Kurssi alkoi lyhyellä dvd:llä, mikä kertoi perusasioita sukeltamisesta. Sitten lähdettiin veneellä riutalle. Meidän kaikki sukellukset tehtiin Knuckle Reefillä, joka kuuluu Great Barrior Reefiin. Matka sinne kestää 3 tuntia isolla katamaraanilla, joten meno- ja tulomatkat käytettiin teorian opiskeluun. Meitä oli vaan kolme sukelluskurssilla, mutta laiva oli muuten täynnä turisteja, jotka teki päivämatkoja riutalle. Riutalla oli iso ponttooni, mistä kaikki sukellukset tehtiin. Yleensä open water courseilla harjoitellaan hengittämistä ensin uima-altaassa, mutta meidät lykättiin heti mereen. Ensimmäisellä sukelluksella ei tehty mitään muuta kun hengitettiin ja katseltiin ympärille. Haettiin siis vaan tuntumaa siihen, miltä tuntuu olla veden alla. Meidän ohjaaja kontrolloi meidän kelluvuutta ja pidettiin sitä kädestä kiinni koko ajan.
Toisella sukelluksella tehtiin sitten kaikki itse. Sukellettiin pohjaan ja harjoiteltiin siellä erilaisia taitoja eli skillsejä, mitä voi joutua käyttämään jos jokin menee vikaan. Niihin kuului esimerkiksi painovyön ja maskin pois ottaminen ja takaisin laittaminen veden alla ja hengitysregulaattorin löytäminen, jos se tippuu suusta. Pauliina ei uskaltanut ottaa maskia pois, koska sitä pelotti että vettä menee nenään ja iskee paniikki. Timolle se ei ollut mikään ongelma ja muut skillsit onnistui molemmilta tosi hyvin. Niiden tekeminen toi itseluottamusta, sillä huomasi, ettei ole täysin avuton veden alla.
Toisena päivänä saatiin kolme sukellusta. Harjoiteltiin lisää skillsejä sekä veden pohjassa että pinnalla. Pauliina harjoitteli ohjaajan kanssa maskin pois ottamista matalammassa vedessä ja onnistui tekemään sen myös syvällä. Kelluvuuden säätely alkoi pikku hiljaa parantua ja alkoi hahmottamaan omaa liikkumistaan paremmin. Kolmannen päivän menomatkalla tehtiin sitten kirjalliset kokeet. Jos teoria ei suju, ei saa sertifikaattia. Molemmat pääsi helposti läpi, Timo vetäisi täydet pisteet ja Pauliinalla oli kaksi väärin. Saatiin siis sukeltaa kolmas päivä as certified divers. Vähänkö oli hieno fiilis! Kierrettiin koko Knuckle Reef kolmella sukelluksella. Nähtiin sea cucumber, Nemo eli clown fish, sting ray, sea star ja kaikkia muita, minkä nimistä ei ole harmaintakaan aavistusta. Koralleja ja kaloja oli todella paljon ja väriloisto sen mukainen. Parilla sukelluksella meitä seurasi keltavalkoinen uteliaan oloinen kala, jota selkeästi kiinnosti mitä ihmettä me oikein siellä meren pohjassa tehtiin. Toiset kalat taas oli niin säikkyjä, että häipyivät paikalta heti kun tuli lähelle. Lähellä ponttoonia uiskelteli myös iso, noin 0,5m x 1m kokoinen kala nimeltä Wally, joka oli ihan kuin lemmikki laivan vedenalaiselle valokuvaajalle. Aina kun nähtiin kuvaaja, kala löytyi muutaman metrin päässä siitä. Toivottavasti sille ei vaan käy samalla tavalla kuin kalalle, mistä purjeveneen skippari kertoi. Wallykin sai nimittäin aika paljon paijausta osakseen...
Airlie Beach oli todella hyvä paikka. Vaikkakin molemmat hostellit, missä viikon aikana asuttiin, oli kuin suoraan helvetistä, niin kaikki hienot kokemukset voittaa sen satakertaisesti. Nyt lähdetään kohti Rockhamptonia, joka on 'meat capital of Queensland'. Ollaan pääkallopaikalla klo 5.15 aamulla, katsotaan mitä siitäkin sitten tulee...
Adios Airlie!
Purjehdusreissu oli kuitenkin ihan mahtava! Laiva oli todella kiva ja miehistö vielä tuplasti kivempaa. Käytiin heti ekana iltana snorklaamassa Haymanilla. Meidän skippari kertoi kaikenlaisia tarinoita Whitsundaysista. Yksi oli isosta, parimetrisestä kalasta, joka oli tunnettu nähtävyys saarilla. Se oli niin kesy, että turistit pääsi sen lähelle ja pystyi paijailemaan sen kylkeä. Lopulta sille kehittyi infektio kylkeen ja se kuoli. Infektio tuli kuulemma aurinkorasvasta, mitä ihmisillä oli käsissään kun ne paijaili sitä. Todella paska juttu. Ilta meni tarinoidessa ja aamuherätys olikin jo kuuden-seitsemän aikaan. Ihme juttu, ei edes tehnyt mieli nukkua pidempään, sillä ei halunnut missata mitään oleellista.
Seuraavana päivänä käytiin tekemässä kolme eri snorklausta, joista ensimmäinen oli jo ennen kahdeksaa aamulla. Aluksi ei tehnyt yhtään mieli mennä veteen, koska oli niin kylmä, mutta pakkohan sinne oli lopulta hypätä. Meidän piti käyttää stinger suiteja, eli suojapukuja, jotka suojaa meduusoilta. Australiassa on stingereiden high-season lokakuusta huhtikuuhun, jolloin meressä ei saa uida ilman suojapukua. Tai no, voihan sitä uida, jos haluaa että sattuu ja mahdollisesti kuolee... Touko-syyskuussa stingereitä on tosi vähän, ja pistot on todella harvinaisia. Ei niistä puvuista mitään haittaakaan ollut, niin laitettiin päälle.
Iltapäivällä käytiin aivan tajuttoman upealla rannalla, Whitehaven Beachilla. Hiekka aivan kuin tiimalasista, niin hienoa. Ranta jatkui hiekkasärkkänä, joka oli parisataa metriä pitkä. Vedessä nähtiin vauvahaita ja rauskuja. Hait ei olleet kuin vajaa metrin pitkiä ja aika säikkyjä. Ei niiden lähelle päässyt, vaikka yritti kuinka hitaasti kävellä. Rauskut eli sting rayt taas hautautuivat hiekkaan ja säikäyttelivät, kun käveli rantavedessä.
Purjehduksen yhteenveto: äärimmäisen rentouttavaa hengailua, upeat snorklausnäkymät ja uusia tuttavuuksia. Purjeveneen keinutus on oikeastaan todella mukavaa, kunhan siihen tottuu. Molemmat keinui vielä seuraavanakin päivänä, kun oltiin jo kuivalla maalla.
Sitten alkoi kolmen päivän sukelluskurssi, SSI Open Water Dive Course. Ei siis hankittu PADI-sertifikaatteja, vaikka se onkin hieman tunnetumpi lafka. Kurssi alkoi lyhyellä dvd:llä, mikä kertoi perusasioita sukeltamisesta. Sitten lähdettiin veneellä riutalle. Meidän kaikki sukellukset tehtiin Knuckle Reefillä, joka kuuluu Great Barrior Reefiin. Matka sinne kestää 3 tuntia isolla katamaraanilla, joten meno- ja tulomatkat käytettiin teorian opiskeluun. Meitä oli vaan kolme sukelluskurssilla, mutta laiva oli muuten täynnä turisteja, jotka teki päivämatkoja riutalle. Riutalla oli iso ponttooni, mistä kaikki sukellukset tehtiin. Yleensä open water courseilla harjoitellaan hengittämistä ensin uima-altaassa, mutta meidät lykättiin heti mereen. Ensimmäisellä sukelluksella ei tehty mitään muuta kun hengitettiin ja katseltiin ympärille. Haettiin siis vaan tuntumaa siihen, miltä tuntuu olla veden alla. Meidän ohjaaja kontrolloi meidän kelluvuutta ja pidettiin sitä kädestä kiinni koko ajan.
Toisella sukelluksella tehtiin sitten kaikki itse. Sukellettiin pohjaan ja harjoiteltiin siellä erilaisia taitoja eli skillsejä, mitä voi joutua käyttämään jos jokin menee vikaan. Niihin kuului esimerkiksi painovyön ja maskin pois ottaminen ja takaisin laittaminen veden alla ja hengitysregulaattorin löytäminen, jos se tippuu suusta. Pauliina ei uskaltanut ottaa maskia pois, koska sitä pelotti että vettä menee nenään ja iskee paniikki. Timolle se ei ollut mikään ongelma ja muut skillsit onnistui molemmilta tosi hyvin. Niiden tekeminen toi itseluottamusta, sillä huomasi, ettei ole täysin avuton veden alla.
Toisena päivänä saatiin kolme sukellusta. Harjoiteltiin lisää skillsejä sekä veden pohjassa että pinnalla. Pauliina harjoitteli ohjaajan kanssa maskin pois ottamista matalammassa vedessä ja onnistui tekemään sen myös syvällä. Kelluvuuden säätely alkoi pikku hiljaa parantua ja alkoi hahmottamaan omaa liikkumistaan paremmin. Kolmannen päivän menomatkalla tehtiin sitten kirjalliset kokeet. Jos teoria ei suju, ei saa sertifikaattia. Molemmat pääsi helposti läpi, Timo vetäisi täydet pisteet ja Pauliinalla oli kaksi väärin. Saatiin siis sukeltaa kolmas päivä as certified divers. Vähänkö oli hieno fiilis! Kierrettiin koko Knuckle Reef kolmella sukelluksella. Nähtiin sea cucumber, Nemo eli clown fish, sting ray, sea star ja kaikkia muita, minkä nimistä ei ole harmaintakaan aavistusta. Koralleja ja kaloja oli todella paljon ja väriloisto sen mukainen. Parilla sukelluksella meitä seurasi keltavalkoinen uteliaan oloinen kala, jota selkeästi kiinnosti mitä ihmettä me oikein siellä meren pohjassa tehtiin. Toiset kalat taas oli niin säikkyjä, että häipyivät paikalta heti kun tuli lähelle. Lähellä ponttoonia uiskelteli myös iso, noin 0,5m x 1m kokoinen kala nimeltä Wally, joka oli ihan kuin lemmikki laivan vedenalaiselle valokuvaajalle. Aina kun nähtiin kuvaaja, kala löytyi muutaman metrin päässä siitä. Toivottavasti sille ei vaan käy samalla tavalla kuin kalalle, mistä purjeveneen skippari kertoi. Wallykin sai nimittäin aika paljon paijausta osakseen...
Airlie Beach oli todella hyvä paikka. Vaikkakin molemmat hostellit, missä viikon aikana asuttiin, oli kuin suoraan helvetistä, niin kaikki hienot kokemukset voittaa sen satakertaisesti. Nyt lähdetään kohti Rockhamptonia, joka on 'meat capital of Queensland'. Ollaan pääkallopaikalla klo 5.15 aamulla, katsotaan mitä siitäkin sitten tulee...
Adios Airlie!
lauantai 11. heinäkuuta 2009
Airlie Beach 9.7>
Saavuttiin Airlielle torstai-iltana. Hostellin nimi on Beaches, ja sen yhteydessä on erittäin äänekäs yökerho. Hostellissa ei saa pitää omia alkoholijuomia ja respan tytöt varoitteli, että jos täällä tehdään ratsioita, voi saada sakot. Pauliina on ollut jo melkein viikon kipeänä, eli sille ei ainakaan viina maistu. Ensimmäinen ilta meni hengaillessa, ei Timokaan jaksanut lähteä yksin riipimään.
Seuraavana päivänä alettiin metsästämään open water diving coursea. Halutaan hankkia sukellusluvat täältä, niin sitten voi sukeltaa as a certified diver tämän jälkeen. Valittiin 3 päivän kurssi, mikä sisältää teorian opiskelun, poolissa harjoittelun ja 4 open water -sukellusta. Hinta 580 dollaria, eli aika paljon. Halvemmalla kurssin olisi saanut Cairnsista, mutta siellä vedetään kuulemma aika pitkälti 'turisti sisään ja turisti ulos' -meiningillä. Vaikka Magillakin kurssi olisi sopinut paremmin budjettiin (335 AUD), se ei kuitenkaan sopinut aikatauluun.
Kaikki sukeltajat tarvitsevat 'dive medicalin', eli lääkärintodistuksen, missä sanotaan, että henkilö on fyysisesti kykeneväinen sukeltamaan. Esim. sydänvika, astma ja diabetes ovat Australiassa hylkäyksen peruste. Thaimaassa ketään tuskin kiinnostaisi... Sukeltaessa pitää tasata paine korvista ja meidän booking agent sanoi, että jos flunssaan liittyy korvakipuja ja lääkäri huomaa siellä tulehduksen, voi sukeltaminen jäädä ainakin vähäksi aikaa. No, Pauliinan korvat on olleet lukossa ja todella kipeät päivän verran. Pelättiin, ettei Pauliina saa dive medicalia kipeiden korvien takia. Lääkäri teki sitten kaiken maailman hengitystestejä ja tutki korvatkin, eikä mitään outoa näkynyt. Nyt on luvat kourassa, eli mikään ei enää estä sukeltamista!
Huomenna sunnuntaina lähdetään purjehtimaan. Yksi Queenslandin tärkeimmistä nähtävyyksistä on Whitsundays-saaret, 74 saaren ryhmä, jossa sijaitsee myös 'maailman paras työpaikka', paratiisisaari Hayman Islandin ”talonmies”. Meinattiin ensin mennä yöksi Hayman Islandille, sviitti rapeat 4200 dollaria, mutta 9 reiän golfkenttä on ihan liian pieni meidän makuumme, joten mentiin Beach Hostelliin 8 hengen dormiin, 27 dollaria.
Meidän laivan nimi on S.V. Whitehaven, joka on vanhanaikainen puualus. Meitä on yhteensä 24 henkeä + kolmen hengen miehistö. Tarkoituksena on kierrellä saaria, snorklata reefillä ja chillata. Ollaan laivalla kaksi yötä, eli tiistaina tullaan takaisin Airlie Beachille ja seuraavana päivänä alkaakin jo sukelluskurssi. Rahat hupenee hyvää vauhtia, on tullut tehtyä sen verran paljon kaikkea kivaa. Töiden etsiminen alkaa heti sukelluskurssin jälkeen, mutta nyt nautitaan vielä vapaudesta!
Seuraavana päivänä alettiin metsästämään open water diving coursea. Halutaan hankkia sukellusluvat täältä, niin sitten voi sukeltaa as a certified diver tämän jälkeen. Valittiin 3 päivän kurssi, mikä sisältää teorian opiskelun, poolissa harjoittelun ja 4 open water -sukellusta. Hinta 580 dollaria, eli aika paljon. Halvemmalla kurssin olisi saanut Cairnsista, mutta siellä vedetään kuulemma aika pitkälti 'turisti sisään ja turisti ulos' -meiningillä. Vaikka Magillakin kurssi olisi sopinut paremmin budjettiin (335 AUD), se ei kuitenkaan sopinut aikatauluun.
Kaikki sukeltajat tarvitsevat 'dive medicalin', eli lääkärintodistuksen, missä sanotaan, että henkilö on fyysisesti kykeneväinen sukeltamaan. Esim. sydänvika, astma ja diabetes ovat Australiassa hylkäyksen peruste. Thaimaassa ketään tuskin kiinnostaisi... Sukeltaessa pitää tasata paine korvista ja meidän booking agent sanoi, että jos flunssaan liittyy korvakipuja ja lääkäri huomaa siellä tulehduksen, voi sukeltaminen jäädä ainakin vähäksi aikaa. No, Pauliinan korvat on olleet lukossa ja todella kipeät päivän verran. Pelättiin, ettei Pauliina saa dive medicalia kipeiden korvien takia. Lääkäri teki sitten kaiken maailman hengitystestejä ja tutki korvatkin, eikä mitään outoa näkynyt. Nyt on luvat kourassa, eli mikään ei enää estä sukeltamista!
Huomenna sunnuntaina lähdetään purjehtimaan. Yksi Queenslandin tärkeimmistä nähtävyyksistä on Whitsundays-saaret, 74 saaren ryhmä, jossa sijaitsee myös 'maailman paras työpaikka', paratiisisaari Hayman Islandin ”talonmies”. Meinattiin ensin mennä yöksi Hayman Islandille, sviitti rapeat 4200 dollaria, mutta 9 reiän golfkenttä on ihan liian pieni meidän makuumme, joten mentiin Beach Hostelliin 8 hengen dormiin, 27 dollaria.
Meidän laivan nimi on S.V. Whitehaven, joka on vanhanaikainen puualus. Meitä on yhteensä 24 henkeä + kolmen hengen miehistö. Tarkoituksena on kierrellä saaria, snorklata reefillä ja chillata. Ollaan laivalla kaksi yötä, eli tiistaina tullaan takaisin Airlie Beachille ja seuraavana päivänä alkaakin jo sukelluskurssi. Rahat hupenee hyvää vauhtia, on tullut tehtyä sen verran paljon kaikkea kivaa. Töiden etsiminen alkaa heti sukelluskurssin jälkeen, mutta nyt nautitaan vielä vapaudesta!
torstai 9. heinäkuuta 2009
Magnetic island
Magnetic Island ”Magi” on kaunis paratiisisaari. Se sijaitsee 20 minuutin lauttamatkan päässä Townsvillestä pohjoiseen. Saarella asuu noin 2500 ihmistä ja se on suosittu lomakohde paikallisten keskuudessa. Saari on kuuluisa monista eläimistään, joihin törmää saarella päivittäin, noin 20 heikkarannastaan sekä lukuisista laivanhylyistä, jotka ovat suosittuja sukellus kohteita. Useilla rannoilla on pieniä koralliriuttoja, jotka kuhisevat elämää, joten saari tarjoaa uskomattomat snorklaus mahdollisuudet.
Törmäsimme Townvillessa kolmeen travelleriin, Konradiin ja Johanniin Ranskasta sekä Jesperiin Saksasta. Päätettiin lahteä porukalla Magille ja vuokrata sieltä auto. Ensimmäisenä päivänä ajettiin saari autolla ympäri ja törmättiin muunmuassa koaloihin, rock wallabyihin, opossumeihin, sekä lukuisiin lintuihin. Käytiin snorklaamassa Florence Bayssä, jota sanotaan saaren parhaaksi snorklaus paikaksi. Viidentoista minuutin snorklauksen tulos oli: 50 – 70 kalaa, 20 erilajia, lukemattomia koralleja ja simpukoita, kristallinkirkasta vettä ja kaikki tämä vain 20 metriä rannasta. Suosittelen! Löydettiin myös laivanhylky Picnic Baystä.
Seuraavana päivänä lähdettiin kalastamaan paikallisen kalastajan Cliffin kanssa. Kierrettiin saari veneellä ympäri. Nähtiin monia merikilpikonnia ja pari isoa haukkaa. Käytiin Five Beach Bayssä, joka oli laskuveden jäljiltä koskematon. Ajettiin venettä vuorotellen. Kaikki muut saivat kaloja paitsi Johann, Jesper sai kuolettavan myrkyllisen Stonefishin, joka oli aivan helvetin ruma. Myös Pauliina sai elämänsä ensimmäisen kalan. Illalla kun tultiin takaisin Nelly Bayhin olivat aallot miehen mittaisia, kai sitä voi kutsua myrskyksi. Selvittiin kuitenkin ehjin nahoin kotisatamaan. Neljä yötä saarella meni aivan liian nopeasti ja hauskaa oli. Nyt lähdetään Pauliinan kanssa etelään kohti Airlie Beachia, Johann jäi Townsvilleen ja Konrad ja Jesper lähtivät pohjoiseen kohti Cairnsia. Ehkä törmäämme heihin vielä uudestaan. Kuka tietää?
Törmäsimme Townvillessa kolmeen travelleriin, Konradiin ja Johanniin Ranskasta sekä Jesperiin Saksasta. Päätettiin lahteä porukalla Magille ja vuokrata sieltä auto. Ensimmäisenä päivänä ajettiin saari autolla ympäri ja törmättiin muunmuassa koaloihin, rock wallabyihin, opossumeihin, sekä lukuisiin lintuihin. Käytiin snorklaamassa Florence Bayssä, jota sanotaan saaren parhaaksi snorklaus paikaksi. Viidentoista minuutin snorklauksen tulos oli: 50 – 70 kalaa, 20 erilajia, lukemattomia koralleja ja simpukoita, kristallinkirkasta vettä ja kaikki tämä vain 20 metriä rannasta. Suosittelen! Löydettiin myös laivanhylky Picnic Baystä.
Seuraavana päivänä lähdettiin kalastamaan paikallisen kalastajan Cliffin kanssa. Kierrettiin saari veneellä ympäri. Nähtiin monia merikilpikonnia ja pari isoa haukkaa. Käytiin Five Beach Bayssä, joka oli laskuveden jäljiltä koskematon. Ajettiin venettä vuorotellen. Kaikki muut saivat kaloja paitsi Johann, Jesper sai kuolettavan myrkyllisen Stonefishin, joka oli aivan helvetin ruma. Myös Pauliina sai elämänsä ensimmäisen kalan. Illalla kun tultiin takaisin Nelly Bayhin olivat aallot miehen mittaisia, kai sitä voi kutsua myrskyksi. Selvittiin kuitenkin ehjin nahoin kotisatamaan. Neljä yötä saarella meni aivan liian nopeasti ja hauskaa oli. Nyt lähdetään Pauliinan kanssa etelään kohti Airlie Beachia, Johann jäi Townsvilleen ja Konrad ja Jesper lähtivät pohjoiseen kohti Cairnsia. Ehkä törmäämme heihin vielä uudestaan. Kuka tietää?
Townsville 2-5.7
Kun oltiin lähdössä Townsvilleen ja kerrottiin Mission Beachilla ihmisille, että aiotaan olla kolme yötä siellä, kaikki ihmetteli miksi mennään niin pitkäksi aikaa. Niiden mielestä Townsvillessa ei ole mitään, muka tuppukylä. Täällä on kuitenkin vaikka mitä, kolme yötä ja päivää ei ole tarpeeksi pitkä aika nähdä kaikkea.
Ensimmäisenä päivänä käytiin shoppailemassa paikallisessa kauppakeskuksessa ja riipastiin iloiset gooni-kännit illalla. Huonekavereiden kanssa käytiin Cri-nimisessä baarissa ja raahauduttiin yöllä pöhnässä himaan. Townsvillessa on muuten nyt muutama tuhat amerikkalaista solttua, ne on harjoittelemassa Australian armeijan kanssa jotain sotajuttuja. Nyt on siis hyvä olla nainen Townsvillessa, silmänruokaa silmänkantamattomiin!
Toisena päivänä käytiin maailman suurimmassa koralliakvaariossa. Ne oli raahannut Great Barrier Reefilta koralleja, kaloja, haikaloja ja kilpikonnia isoon vesitankkiin. Ihan kun olisi ollut sukeltamassa reefilla. Mehän ei sitä olla vielä tehty, saatiin hieman esimakua tulevasta. Iltapäivällä kiivettiin Castle Hillille, mikä on kukkula keskellä Townsvillea. Nousu oli 1,3 kilometriä ja reisilihakset huusi apua ylämäen jälkeen. Näköala kuitenkin oli 100% kärsimyksen arvoista, parhaat näkymät niistä kolmesta vuoresta, joille ollaan kiivetty. Magnetic Island näkyi myös kukkulalta, sinne mennään sunnuntaina.
Kolmantena päivänä käveltiin Strand läpi. Townsvillen keskustassa ei ole uimarantaa, joten Strand on tavallaan korvaava auringonotto- ja chillauspaikka. Pari vuotta sitten tehty remontti on maksanut kuulemma 50 miljoonaa dollaria... Illalla mentiin aitoon australialaiseen rugby league -otteluun. Liput maksoi opiskelija-alella 13 dollaria, eli noin 8 euroa. Ottelu oli Toyota Cowboys (Townsville) vs. Sharks (Sydney). Oma joukkue tietysti voitti, taisi olla parinkymmenen pisteen ero.
Townsville on siis todistanut arvonsa. Onneksi tultiin pidemmäksi kuin yhdeksi yöksi. Nyt Magnetic Islandille!
Ensimmäisenä päivänä käytiin shoppailemassa paikallisessa kauppakeskuksessa ja riipastiin iloiset gooni-kännit illalla. Huonekavereiden kanssa käytiin Cri-nimisessä baarissa ja raahauduttiin yöllä pöhnässä himaan. Townsvillessa on muuten nyt muutama tuhat amerikkalaista solttua, ne on harjoittelemassa Australian armeijan kanssa jotain sotajuttuja. Nyt on siis hyvä olla nainen Townsvillessa, silmänruokaa silmänkantamattomiin!
Toisena päivänä käytiin maailman suurimmassa koralliakvaariossa. Ne oli raahannut Great Barrier Reefilta koralleja, kaloja, haikaloja ja kilpikonnia isoon vesitankkiin. Ihan kun olisi ollut sukeltamassa reefilla. Mehän ei sitä olla vielä tehty, saatiin hieman esimakua tulevasta. Iltapäivällä kiivettiin Castle Hillille, mikä on kukkula keskellä Townsvillea. Nousu oli 1,3 kilometriä ja reisilihakset huusi apua ylämäen jälkeen. Näköala kuitenkin oli 100% kärsimyksen arvoista, parhaat näkymät niistä kolmesta vuoresta, joille ollaan kiivetty. Magnetic Island näkyi myös kukkulalta, sinne mennään sunnuntaina.
Kolmantena päivänä käveltiin Strand läpi. Townsvillen keskustassa ei ole uimarantaa, joten Strand on tavallaan korvaava auringonotto- ja chillauspaikka. Pari vuotta sitten tehty remontti on maksanut kuulemma 50 miljoonaa dollaria... Illalla mentiin aitoon australialaiseen rugby league -otteluun. Liput maksoi opiskelija-alella 13 dollaria, eli noin 8 euroa. Ottelu oli Toyota Cowboys (Townsville) vs. Sharks (Sydney). Oma joukkue tietysti voitti, taisi olla parinkymmenen pisteen ero.
Townsville on siis todistanut arvonsa. Onneksi tultiin pidemmäksi kuin yhdeksi yöksi. Nyt Magnetic Islandille!
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
Mission Beach 25.6 – 2.7.2009
Viikko Mission Beachilla meni todella nopeasti. Täällä tutustui helpommin ihmisiin kuin Cairnsissa. Johtuu varmaan siitä, ettei täällä ole hektistä suurkaupungin elämänrytmiä.
Viikossa ehdittiin tehdä kaikenlaista. Käytiin paikallisissa kotibileissä, melottiin 12 kilometriä pitkä Tully-joki alas. Mentiin veneellä Drunken islandille. Tehtiin rannalle illalla iso bonfire! Kiivettiin 250 metriä korkealle Mount Kootaloolle (toim. huom. huomattavasti matalampi kuin edellinen vuori). Käytiin snorklaamassa kaloja ja koralleja. Grillattiin kengurupihvejä. Oli muuten törkeän hyvää ja vain 8.5 EUR kilo. Varattiin kahden päivän ja kahden yön purjehdus retki vanhalla puualuksella. Seuraavaksi nenä kohti Townsvilleä ja paikallisia Rugby otteluita!
Nyt ollaan oltu kuukausi reissussa ja eikä ole vielä tarvinnut päivääkään töitä tehdä!
PS. Muistakaa te siellä nauttia suomen kesästä ja järvistä, suodatin kahvista, ruisleivästä, salmiakkikossusta, äidin tekemästä perunamuusista ja lihapullista. Niitä kun ei täällä ole saatavissa.
Arvostakaa myös kahvinkaitintä, juustohöylää ja astiakaappia. =D
- Timo & Papu Down Under
Viikossa ehdittiin tehdä kaikenlaista. Käytiin paikallisissa kotibileissä, melottiin 12 kilometriä pitkä Tully-joki alas. Mentiin veneellä Drunken islandille. Tehtiin rannalle illalla iso bonfire! Kiivettiin 250 metriä korkealle Mount Kootaloolle (toim. huom. huomattavasti matalampi kuin edellinen vuori). Käytiin snorklaamassa kaloja ja koralleja. Grillattiin kengurupihvejä. Oli muuten törkeän hyvää ja vain 8.5 EUR kilo. Varattiin kahden päivän ja kahden yön purjehdus retki vanhalla puualuksella. Seuraavaksi nenä kohti Townsvilleä ja paikallisia Rugby otteluita!
Nyt ollaan oltu kuukausi reissussa ja eikä ole vielä tarvinnut päivääkään töitä tehdä!
PS. Muistakaa te siellä nauttia suomen kesästä ja järvistä, suodatin kahvista, ruisleivästä, salmiakkikossusta, äidin tekemästä perunamuusista ja lihapullista. Niitä kun ei täällä ole saatavissa.
Arvostakaa myös kahvinkaitintä, juustohöylää ja astiakaappia. =D
- Timo & Papu Down Under
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
