Mission beach 25.6 kuvat

Mission beach 25.6

Tänään saavuttiin Mission Beachille. Meitä oltiin vastassa bussipysäkillä ja saimme kyydin Scotty's Beachouselle. Scotty on rento kaveri ja antoi meille siistit t-paidat. Paikka on mahtava. Dormien keskellä on suuri uimallas jota ympäröi laaja nurmikenttä, joka puolella on palmuja, hammokkeja ja aurinkotuoleja. Taustalla soi chillout ja kaikki vain ovat - tekemättä yhtään mitään! Itse ranta on minuutin kävelymatkan päässä. Ranta on neljä kilometriä pitkä ja jatkuu molempiin suuntiin niin pitkälle kuin siltä kantaa. Rantaa sanotaan yhdeksi Australian parhaista ja se on erittäin rauhallinen. Joka puolella lojuu kookospähkinöitä.

Eilen illalla oli fire-show ja ilmaista goonia. Kenelläkään ei ollut ”devil stickejä” joten en päässyt leikkimään tulella. Shown jälkeen lähdimme porukalla Coconut baariin, jossa dj soitteli hyvää musaa. Porukka pelaili biljardia (seiskaa aussi säännöillä). Turnauksen voittaja kuittasi 200 dollarin potin. Meininki oli sen verran hyvä, että omistaja päätti pitää baaria tunnin pidempään auki kuin normaalisti. Rupateltiin paikallisten kanssa, jotka tarjoilivat bisseä ja vodkaa. Valomerkin jälkeen saatiin ilmainen kyyti takaisin Beach Houselle. Kotimatkalla laulettiin paikallisia juomalauluja.

Myöhemmin illalla yksi paikallinen tuli hostellille ja haastamaan riitaa (sama kaveri hävisi biljardissa Davelle). Laittettiin kaveri Maxin, Jasperin ja Markun avustuksella nippuun ja poliisit tulivat korjaamaan rähisijän parempaan talteen. Ei nostettu kuitenkaan syytettä. Loppuillaksi mentiin beachille samalla porukalla sekä parin norjalaisen tytön kanssa. Nyt ollaan täällä viikko ja sitten lähdetään ehkä Tullyyn poimimaan banaaneja tai jonnekin muualle.

Just Relaxing and Being Lazy!

-Scotty's Beach House, Mission Beach, Queenlands, Australia. 25.6.2009.

Goodbye Cairns 24.6.2009

Huomenna jätämme hyvästit polkupyörillemme, kymmenen dollarin ”meal dealeille” (pihvi, olut ja jälkiruoka) Great value! Jätämme myös hyvästit tiistain riipaisuille, jossa saa viisi normi juomaa kymmenellä dollarilla, ilmaisille hostelli illallisille, 12 dollarin dormi majoituksille, torstain ilmaisille kuohuviineille, 40 dollarin DC-kengille ja loputtomalle backpacker örvellykselle. Cairns on hyvä shoppailu kaupunki, jossa on yöelämää viikon jokaisena iltana.

Lähdemme etelään kohti rauhallisempaa Mission Beachia, seillä oli eilen + 25. Ranta on neljä kilometriä pitkä. Mission beachilla on vain yksi automaatti, joten mistään suurkaupungista ei ole kysymys. Kaikki muut menevät kohti pohjoista, koska siellä on lämpimämpää.

Skydive-fiilistely

Hypättiin tänään lentokoneesta, laskuvarjojen kanssa tietenkin. Hyppy suoritettiin 14000:sta jalasta, joka vastaa noin 4,2 kilometriä. Taivas oli täysin pilvetön ja aurinko paistoi, joten ilma oli ihanteellinen painovoiman haastamiseen Aluksi oli nopea turvallisuuskoulutus, jossa käytiin läpi eri asennot, joissa hyppääjän piti olla hypyn eri vaiheisessa. Tämän jälkeen bussimatka lentokentälle, osaa purukasta alkoi jännittää. Eikä läppä pahemmin lentänyt. Mihin tässä nyt ollaan ryhtymässä?

Kun olimme päässeet koneeseen rupesi tekno pauhaamaan ja kone nousemaan kohti yläilmoja. Penkkien puutteesta ja nousukulman jyrkkyydestä johtuen oli vaikea olla valumatta kohti avonaista oviaukkoa koneen noustessa. Kymmenen minuutin kuluttua hyppykorkeus oli saavutettu. Osa hyppääjistä vaikutti kalpeilta ja pelokkailta. Onneksi koneesta ei ollut muuta poistumisreittiä, kuin avonainen oviaukko. Lopulta koitti se hetki, jossa sisu punnittiin, hyppy tuntemattomaan. Olimme tässä vaiheessa niin korkealla etteivät aivot edes tiedostaneet pudotuksen korkeutta tai hengenvaarallisuutta. Lisäksi hypynohjaaja oli vielä takana työntämässä hyppääjiä ulos ovesta. Ja sitten mentiin!

Vapaapudotus tuntui kestävän loputtomasti, vaikka oikeaasti se kesti vain kuusikymmentä sekuntia. Ne tuntuivat kuitenkin pitkiltä. Tuuli suhisi korvissa ja adrenaliini kohisi suonissa. Painottomuutta ei tuntenut, tunsi vain viiman iholla ja suuren nopeuden jolla pudottin alaspäin. Aivot tosin koittivat itsepintaisesti pitää kiinni ajatuksesta että tässä sitä vaan leijutaan ilmassa. Kaikki päättyi hyvin, alas päästiin ja taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia. Must-do jokaiselle, joka tykkää adrenaliinista!!!

Random-kuvia Australiasta

Enemman kuvia loytyy Facebookista, blogger ei suostu lataamaan kun 5 kuvaa per teksti.

Back in Cairns

Back in Cairns. Sademetsästä palattuamme tultiin takaisin samaan backpackers-hostelliin, mistä reissu aloitettiin. Cairns City Backpackers, erittäin laid-back meininki. No worries, as they say ja just relax! Täällä ei tosiaan kannata ottaa pulttia pienistä (vaikka Pauliina tekeekin sitä pari kertaa päivässä). Ihan eri elämäntapa ja rennompi ote kaikkeen kuin Suomessa. Paikalliset ei varmaan edes tunne sanaa ”stressi”.

Backpackerin elämä on ihan pikkuisen erilaista. Stressata ei, mutta koko ajan takaraivossa hakkaa ajatus siitä, että kuinkakohan paljon toikin vaate maksoi. Koko ajan pohtii siis, miten selvitä halvemmalla. Ei kai sitä kukaan täällä halua töitä tehdä, nyt ollaan kuitenkin paratiisissa ja mikä tärkeimpää, lomalla!

Nyt ollaan maksettu majoituksesta 4 hengen huoneessa $19 per naama, per päivä. Se sisältää päivällisen. Löydettiin kuitenkin majatalo, jossa kahden hengen private-room maksaa $160 viikoksi, eli $13 ja risat per yö. Siellä on tosiaan hieman yksityisyyttä, kun 4 hengen huoneessa joutuu iltaisin varomaan, ettei vahingossakaan häiritse ketään, joka on päättänyt mennä nukkumaan aikaisin. Tosi monet asukeista ovat aktiivimatkailijoita, ja välillä ihmisten pitää herätä aikaisin, joten nukkumaanmenoaika voi olla jo klo 20.

Käytiin just varaamassa skydiving+bungy+white water rafting -combo. Se meinaa pakettia, johon kuuluu kolmena eri päivänä noi aktiviteetit ja hinta on paketoitu, vajaa $500. Huolestuineille (lue:äideille) tiedoksi, että skydiving on tosiaan laskuvarjohyppy, mutta ei hätää, Sigis ja Sampsa on jo tehneet sen ja ne on vielä elossa ;) Skydiving on huomenna, tiistaina. Bungy ja rafting on sitten loppuviikosta. Hyvä saada toi laskuvarjohyppy pois alta, Pauliina on ainakin ihan paniikissa siitä jo nyt.

Jos me halutaan kirjottaa vaan toisen ajatuksia, niin siinä tapauksessa tehdään näin:

Pauliina: on hirveä ikävä perhettä ja tyttöjä. Saatiin paikalliset sim-kortit, ja parin tekstarin jälkeen koti-ikävä iski. Eka viikko on ollut helppo, kun kontaktit ulkomaailmaan on jäänyt pariin ”oletteko päässeet perille?” -tekstiviestiin ja kommunikaatio on rajoittunut Timon ja backpackereiden jauhamisiin. Sain kaikilta tytöiltä vastaukset mun tekstarifiilistelyyn: ”Nyt on sim-kortti, tähän voi tekstaa!” Ja heti aloin muistella millasta se on vaan hengailla jonkun kämpillä ja kenties ottaa hieman häppää. Ikävä siis on, kaikkia! Mitäs sitte ku ollaan oltu täällä 4kk, sit on todella ikävä... En ajattele sitä vielä, fuck. Yks tyttö, joka tavattiin, mainitsi siitä, että sillä oli viikon verran koti-ikävä ja sit se meni ohi. Toivottavasti tää ei kestä niin kauan. Minä <3 te, kyl te tiedätte.

Cape Tribulation

Nyt ollaan oltu viikko Australiassa. Ollaan eletty säästäväisesti, päiväbuhdjetti on ollut noin 35 – 40 dollaria eli 21 – 24 euroa. Sisältäen liikkumisen, eli suurimmaksi osaksi ollaan kävelty paikasta toiseen, majoituksen 4-6 hengen huoneissa, ruoan (joka on kuulunut majoitukseen/kokkailtu itse), sekä juomat. Baarissa olut on halpaa, jugi eli reilu litra olutta maksaa 9,5 dollaria eli 5,7 euroa. Goomi viiniä (noin neljä litraa) maksaa noin 12 – 20 dollaria eli 7 – 12 euroa. Eli kohtuullisen halpaa täällä on verrattuna Suomen hintoihin.

Ollaan vietetty viimeiset 5 päivää sademetsässä. Eilen tultiin takas Cairnsiin ja on kyllä ikävä sademetsään. Paikan nimi oli Cape Tribulation, parin tunnin ajomatkan päässä Cairnsista. Viimeinen McDonalds nähtiin Port Douglasin kohdalla, eli oltiin siis todellakin keskellä ei mitään. Oli siellä sähköä, juu, mutta siihen se aika pitkälti jäi. Ensimmäinen juttu, mihin oikeesti kiinnitti huomion, kun saavuttiin meidän Beach Houselle, oli helvetinmoinen hämähäkki (noin nyrkin kokoinen) fiilistelemässä sen verkolla. Verkko oli rakennettu bungalowin räystäästä seinään, eli kuumotti aika lailla kun ekan kerran käveli siitä alta. Ei ollut muuten viimeinen hämis, mikä sillä reissulla nähtiin. Mut pian huomasi, et ne vaan jumittelee siinä, eikä tosiaan oo mitään hulluja hämähäkkejä, jotka hyppii niskaan ja kiusaa. Eli mahdollisesti toinen meistä saattoi päästä eroon hämähäkkipelostaan, ainakin osittain... Etteköhän tiedä kummasta on kyse ;)

Rannalla on tullut oltua melkein joka päivä. Täällä rannat ei ole ihan samanlaisia kuin Suomen Yyterissä, pisimmän pituudesta paikalliset sanoo, että sen kävelee päästä päähän 1,5 päivässä. Niin ja pitää muistaa varoa krokotiileja kaikkialla, missä on vetta (no ehkä ei kylppärissä). Mutta mitäs me pienistä. Hiekka on todella hienoa, melkein meni kamera uudestaan paskaksi, koska se päästelee ”mun linssissä on hiekkaa” -ääniä. Taivas on ollut pilvetön ja aurinko todella polttava. Pauliina rupeaa muistuttamaan ihonvärintä puolesta neekeriä, koska tuli oltua rannalla monta tuntia päivässä, eikä pilvet ole pahemmin häirinneet.

Käytiin Capen reissulla elämämme ekalla hikingilla. Se olikin sitten ”difficult, steep walk”, mikä se todellakin oli! Esitteen mukaan kävelyssä menee 6-7h ja sen kävelemiseksi pitää olla ”moderate fitness”. Pohkeet oli kipeät vielä kaksi päivää hikingin jälkeen! Mutta oli se kiipeäminen sen arvoista, päästiin lopulta Mount Sorrow'n huipulle, ja fiilis oli sen mukainen. Alamäkeä ei voi kuvailla helpoksi, se oli melkeinpä jopa rankempi jaloille kun ylämäki. Voittajafiilis siitä kuitenkin tuli!

Mount Sorrow:

- 3 huippua, kiivettiin keskimmäiselle
- Korkeus 650 metriä
- Reitin pituus 3,5 kilometriä
- Kesto 5h (koska me ollaan niin fitness!)

Kiitos Henkalle retkeilykengistä. Muuten ollaan hengailtu rannalla ja sademetsässä. Siisti paikka tää Cape Tribulation. Suosittelemme, 5 tähteä paputimo-asteikolla! Mutta varokaa iilimatoja, suomalainen Off-spray on toimiva matkakumppani.

Rantapäivä

Tänään oli ensimmäinen kokonainen päivä Cairnsissa. Elistä ei voida laskea, koska lento väsymyksen takia tuli nukuttua 18 tuntia. Aamulla täysyi vaihtaa huonetta, jossa jonne jäivät vielä kaksi japanilaista ja ykis kanadalainen ja yksi espanjalainen. Tämän jälkeen oli tarkoitus suunnata rannalle. Matkalla oli kuitenkin monta monta mielenkiintoista kauppaa ja matkatoimistoa. Seuraava kohde on viiden päivän sadematsä safari. Lopulta ranta häämötti horisontissa, joten ei muuta suojakerroin kolkytä iholle ja aurinkoon. Palovammoilta vältyttiin ainakin tänään vaikka aurinko onkin ärhäkkä. Muistakaa rasvata myös jalkapohjat ;) Joka puolella on kaupungin ylläpitämiä grillejä joissa saa grillata omita syötäviä ilmaiseksi, joten te pikku takkutukat siellä koto pohjolassa muistakaa ottaa omat grillattavat mukaan. Tai sitten voi poiketa huokeissa ravintoloissa joissa saa pihivn ja bissen n kuudella eurolla. Hostellilla pulahdimme päivän päätteeksi vielä uima-altaassa. Ja nyt nenä kohti yöelämää. Ohessa muutama kuva tämän päivän seikkauluista.

Cairnsin lentokentällä

Nyt on sitten lennetty noin 19 000 kilometriä maapallon toiselle puolelle. Ilmakuopat tuntuu vielä pitkään Pauliinan häntäluussa. Muuten mennyt ihan mukavasti, paitsi meistä epäilyttävämpi joutui tarkastukseen epäiltynä ilmeisesti räjähteiden salakuljetuksesta. Onneksi eivät löytäneet mitään =D Nyt rupeaa jännittämään, koska yritetään viedä maahan tullattavia tuotteita, kuten lääkkeitä, ruokaa ja simpukoita.Viranomaiset ei myöskään tunnu kovin vakuuttuneilta siitä, että ollaan täysin terveitä, jouduttiin jonkinlaiseen sikainfluenssaskannaukseen, eli viranomaiset kuvasivat kaikki maahantulijat hassulla kameralla, minkä pitäisi ilmeisesti paljastaa kaikki basillit sun muut virukset.

Brisbane airport over and out!

Cairns. Aijai. Siinä vaiheessa kun lentokone osui maahan ja neljäs kapteeni oli tehnyt onnistuneen laskeutumisen, alkoi aivan tajuton kuumotus. Tänne ollaan lennetty noin 20 000 km ja tätä ollaan vuoden verran venattu. Pian pääsee pussaamaan Australian maaperää (Brisbanea ei laskettu, koska ne ei päästäny meitä lentokentältä pois). ”Outside is 29 degrees and sunny” sanoi kapteeni. Heti lentsikan ikkunasta näkyi kasapäin palmuja ja ulkona oli selkeästi lämmin.

Okei, päästiin lentsikasta ulos ja käveltiin passintarkastukseen. Annettiin viranomaiselle meidän täyttämät terveyslomakkeet ja kuuluu huuto ”we have two yes's!”. Seuraavaksi meidät ohjattiinkin terveystarkastukseen, missä selvitettiin, onko meillä sikainfluenssaa vai ei (ihan kun se hieno skannauskamera ei olis huomannut meidän pöpöjä...). Siinä istuttiin ja vastailtiin kysymyksiin siitä, että ollaanko käyty justiinsa Meksikossa tai oltu kontaktissa sellaisen kanssa, joka on. No eipä olla oltu. Eli puhtaat paperit ja rinkkoja etsimään. Kaikki muut samassa lentsikassa olleet oli jo päässeet lentokentältä pois ja meidän rinkkoja ei näkynyt missään. Vähän aikaa niitä etsittiin ja naureskeltiin, ettei voi olla totta, mutta rinkat löytyi hihnan väärästä päästä, juuri siitä kohdasta minne meillä ei ollut näköyhteyttä. Eli perille tulivat. Seuraavaksi tulliin, siellä oli vitsikäs aussi-mies, joka kyseli kaikenlaista, kuten että onko meillä poronlihaa mukanamme. Kyllä ne jonkin aikaa katteli Timon rinkan läpivalaisukuvaa, mut päästivät meidät sitten lähtemään. Kaikki hyvin, päästiin Australiaan!

Lentomatka HEL-LHR-HKG-BNE-CNS

Lentomatka Helsinki-Vantaan lentokentältä meni mukavasti. Toinen matkalaisista ei voinut flunssan takia juoda alkoholia (tai olisihan se voinut, mutta päätti olla juomatta), niin toisen piti uhrautua juomalla ilmaiset päiväkännit. Tästä voi arvailla kumpi oli kumpi... Lähtö oli siis klo 19.30 Helsingistä ja Lontoossa oltiin muutaman tunnin päästä.

Siitä alkoi 12+ tunnin lentomatka Hong Kongiin, mikä meni yllättävän kivuttomasti. Ruoka tarjoiltiin heti koneeseen päästyämme ja sitten unta palloon. Kai sitä tuli 8 tuntia nukuttua, vaikkakin tietysti katkonaista unta. Parempi kuitenkin kuin ei mitään.

Cathay Pacific'n lentoemot oli tosi mukavia, toivat korvatulppia ja alkoholia silloin kun tarvittiin (nämä jaettiin tasapuolisesti: toinen joi alkoholit, toinen käytti korvatulpat). Lentoemoilla ja osalla matkustajista oli hengityssuojaimet, mikä oli semi kuumottavaa. Hengityssuojaimilla varustettujen ihmisten peruskäyttäytymiseen kuului pieni köhiminen, käden pitäminen suojaimen päällä (ihan kuin se lähtisi siitä itsestään karkuun) ja otsansa kokeileminen kuumeen varalta. Cathayn tarjoamiin varusteisiin kuului tietysti ehdat lentosukat, mitkä puristi parhaasta paikasta. Tuntui kuin veri ei olisi kiertänyt säärtä alemmas. Kai se oli tarkoitus...(?)

Koska ollaan erityisen tärkeitä matkustajia (lue: "vip" tai "suomalainen sikaturisti"), meitä oltiin Hong Kongin päässä vastassa nimikyltin kanssa. Kyse ei kuitenkaan ollut tulevasta putkareissusta, vaan selvisi, että joku check in -apulainen oli ryssinyt jotain meidän passien kanssa. Mentiin sitten uudestaan check iniin ja kaikki oli sen jälkeen ok.

8+ tunnin lento Honkkarista Cairnsiin lähtee puolenyön maissa. Kello on nyt 19.50 paikallista, 14.50 Suomen aikaa. Eli aika sekaisin tässä ollaan. Aamiaistakin saatiin koneessa kahdelta paikallista aikaa, niin ei enää tiedä mitä kelloa katsoa. Varmaan pitää luottaa Timon sisäiseen ruokakelloon, ruoka-aika on silloin kun Timolla on nälkä.

Matka jatkuu...

Alkuvalmistelut Part one

Kaikki alkoi tammikuussa harmaassa lumettomassa Suomessa. Pikku hiljaa idea reissusta Australiaan alkoi hahmottua. Kaikki alkoi Work and Holiday -viisumien anomisesta. Tätä ei ollut tehty liian helpoksi. Raskaan hakumusprosessin ja neljäkymmentäviisi minuuttia kestäneen kysymyksiin vastaamisen jälkeen olimme 200 aussidollaria köyhempiä ( n. 100 euroa) ja viisumihakemus oli lähtenyt sähköisesti Australian Berliinin suurlähetystöön. Viisumit saatiin parin viikon sisällä (Pauliina sai omansa jo seuraavana päivänä, mutta Timon hakemus joutui tarkempaan syyniin. Voipi johtua naamarajasta, vaikka valokuvia ei hakemukseen liitettykään...)