Saavuttiin Hong Kongiin eilen ja vielä on muutama päivä aikaa pyöriä täällä. Ilmanala on aivan erilainen kuin Australiassa, täällä on hiostavan kuuma, eikä illalla viilene lainkaan. Otettiin guesthousesta double omalla vessalla ja suihkulla, eli suihkussa voi käydä milloin haluaa. Täällä pidetään viikonloppuna Mid-autumn festival, joka on ilmeisesti toiseksi isoin juhla kiinalaisen uudenvuoden jälkeen. Esitteet lupaavat tulilohikäärmeitä ja tulilyhtyjä kaupungilla. Katsotaan mitä löytyy. Eilen nähtiin jo National Day ilotulitus, joka oli kyllä isolla rahalla tehty.
Sydneystä oli haikea lähteä, oltiin kuitenkin oltu Ausseissa 4kk ja nyt pitää taas sopeutua johonkin uuteen. Shoppailu Sydneyssä lähti kyllä ihan lapasesta. Tuhlattiin loput aussidollarit ja vingutettiin visaa ihan olan takaa. Lopputulos oli saumoistaan ratkeavat rinkat, Timon painoi 19,7 ja mun tasan 20 kiloa. Cathay Pacificilla on kahdenkymmenen kilon painoraja, eli nappiin meni.
Käytiin Sydneyssä tsekkaamassa myös paikallinen ranta, Bondi Beach. En ihan ymmärrä miksi porukka hehkuttaa siitä niin paljon... Ei se rantana mitenkään niin upea ollut, ollaan nähty Queenslandissa niin paljon parempia. Ehkä siitä puhutaan niin paljon, koska se on Australian tunnetuimman kaupungin paras ranta. Paha kyllä kommentoida, koska ei käyty muilla Sydneyn rannoilla.
Ulkona paistaa aurinko, en tiedä uskallanko mennä sinne. Eilen oli kuitenkin pilvistä ja 30 astetta lämmintä. Mitäs sitten kun paistaa aurinko... Yäk. Ensin pitää kyllä potkia Timo sängystä, se on aina viimeinen, joka herää.
Varatkaa paljon halauksia, sillä me ollaan siellä neljän päivän päästä!
<3 Pau
torstai 1. lokakuuta 2009
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Sydney – vihdoinkin!
Tätä on odotettu, vihdoinkin ollaan Sydneyssä, Australian ”pääkaupungissa”. Neljä kuukautta on mennyt todella nopeasti, ei voi uskoa että reissu on lopuillaan. Ollaan nähty niin uskomattomia paikkoja ja tavattu ihania ihmisiä. Koti-ikävä kuitenkin voittaa, itse en välttämättä jäisi pidemmäksi aikaa, vaikka olisi mahdollisuus. On niin kova hinku Suomeen, kylmään syksyyn. No ei, en kaipaa yhtään Suomen ihanaa ilmastoa, ikävä on ihmisiä...
Tultiin Sydneyyn Newcastlesta, mistä tehtiin viinikierros Hunter Valleyyn. Kierros kesti koko päivän ja maksoin $50. Jälkeenpäin tuntuu siltä, ettei saatu vastinetta rahoille ja että koko Valley oli hieman kusetusta. Sinne tuodaan paljon rypäleitä muualta Australiasta, sillä siellä on liian kuuma ilmasto tietyille rypälelajikkeille. Kuitenkin paikalliset väittävät viinin olevan Hunter Valleysta, vaikka rypäleet on tuotu jostain ihan muualta. Eikä ne viinit oikeasti edes olleet niin hyviä. Henk.koht lempparia Hardy'sia ei tehdä Hunterissa, joten pitääkin metsästää sen viinin alkuperä ja maistella sen alueen viinejä.
Ennen Newcastlea pidettiin parin päivän stoppi Coffs Harbourissa, jossa käytiin tekemässä kaksi sukellusta paikallisen saaren ympäristössä. Siellä näin vihdoin ja viimein kilpikonnia! En yhtä, vaan kolme! Timo oli nähnyt kilpparin luonnossa jo Whitsundaysilla, ja oon ollut katkera siitä asti. Meillä olisi ollut mahdollisuus nähdä haikaloja, grey nurse sharkseja Coffs Harbourin sukelluksella, mutta kiiitos mun, ei nähty. Ajettiin veneellä saaren pohjoisreunalle, missä oli aika raju aallokko ja mentiin veteen. Mulla meni sitten snorkkeliputki veteen ja nielaisin vettä, minkä jälkeen en enää saanut henkeä ja eiköhän siinä tullut paniikki. Tuli sellainen olo, että kuolen sinne veteen ja vedessä vietetty aika tuntui ikuisuudelta. Se oli luultavasti kamalinta, mitä oon koskaan kokenut. Jälkeenpäin ajatellen, ei siinä ollut mitään järkeä, että siinä tilanteessa voi tulla noin paha paniikki. Mulla oli liivi täynnä ilmaa, eli kelluin turvallisesti pinnalla ja regulaattori suussa, eli sain siitä ilmaa. Mutta ei kai paniikissa olekaan mitään järkeä. Ainakin opittiin mitä tehdä jos jollain tulee sukeltaessa paniikki. Muut nosti mut sitten takaisin veteen ja tehtiin viimeinen sukellus toisessa paikassa sen jälkeen kun olin rauhoittunut. Siellä ei haita näkynyt, harmi. Tuli huono omatunto ja tarjosin Timolle jälkeenpäin kaljan siitä hyvästä, kun ei nähty haita mun takia. Niin ja äidille tiedoksi, ne hait ei olisi olleet vaarallisia, grey nurse sharksien hampaat ei ole suunniteltu puremaan paloja, ne pystyy syömään vaan jotain mikä mahtuu niiden suuhun.
Nyt ollaan kuitenkin Sydneyssä ja tarkoitus on pistäytyä pariksi päiväksi Blue Mountainsille, jotka on parikymmentä kilometriä Sydneystä länteen. Siellä on hyvät mahdollisuudet eräjormailla ja yrittää näyttää aktiiviselta. Ja Sydneyssä aiotaan tietenkin shoppailla, katsoa nähtävyyksiä ja shoppailla. Mulla on yksi iso käsilaukku vielä täyttämättä, katsotaan mitä löytyy...
<3 Pau
Tultiin Sydneyyn Newcastlesta, mistä tehtiin viinikierros Hunter Valleyyn. Kierros kesti koko päivän ja maksoin $50. Jälkeenpäin tuntuu siltä, ettei saatu vastinetta rahoille ja että koko Valley oli hieman kusetusta. Sinne tuodaan paljon rypäleitä muualta Australiasta, sillä siellä on liian kuuma ilmasto tietyille rypälelajikkeille. Kuitenkin paikalliset väittävät viinin olevan Hunter Valleysta, vaikka rypäleet on tuotu jostain ihan muualta. Eikä ne viinit oikeasti edes olleet niin hyviä. Henk.koht lempparia Hardy'sia ei tehdä Hunterissa, joten pitääkin metsästää sen viinin alkuperä ja maistella sen alueen viinejä.
Ennen Newcastlea pidettiin parin päivän stoppi Coffs Harbourissa, jossa käytiin tekemässä kaksi sukellusta paikallisen saaren ympäristössä. Siellä näin vihdoin ja viimein kilpikonnia! En yhtä, vaan kolme! Timo oli nähnyt kilpparin luonnossa jo Whitsundaysilla, ja oon ollut katkera siitä asti. Meillä olisi ollut mahdollisuus nähdä haikaloja, grey nurse sharkseja Coffs Harbourin sukelluksella, mutta kiiitos mun, ei nähty. Ajettiin veneellä saaren pohjoisreunalle, missä oli aika raju aallokko ja mentiin veteen. Mulla meni sitten snorkkeliputki veteen ja nielaisin vettä, minkä jälkeen en enää saanut henkeä ja eiköhän siinä tullut paniikki. Tuli sellainen olo, että kuolen sinne veteen ja vedessä vietetty aika tuntui ikuisuudelta. Se oli luultavasti kamalinta, mitä oon koskaan kokenut. Jälkeenpäin ajatellen, ei siinä ollut mitään järkeä, että siinä tilanteessa voi tulla noin paha paniikki. Mulla oli liivi täynnä ilmaa, eli kelluin turvallisesti pinnalla ja regulaattori suussa, eli sain siitä ilmaa. Mutta ei kai paniikissa olekaan mitään järkeä. Ainakin opittiin mitä tehdä jos jollain tulee sukeltaessa paniikki. Muut nosti mut sitten takaisin veteen ja tehtiin viimeinen sukellus toisessa paikassa sen jälkeen kun olin rauhoittunut. Siellä ei haita näkynyt, harmi. Tuli huono omatunto ja tarjosin Timolle jälkeenpäin kaljan siitä hyvästä, kun ei nähty haita mun takia. Niin ja äidille tiedoksi, ne hait ei olisi olleet vaarallisia, grey nurse sharksien hampaat ei ole suunniteltu puremaan paloja, ne pystyy syömään vaan jotain mikä mahtuu niiden suuhun.
Nyt ollaan kuitenkin Sydneyssä ja tarkoitus on pistäytyä pariksi päiväksi Blue Mountainsille, jotka on parikymmentä kilometriä Sydneystä länteen. Siellä on hyvät mahdollisuudet eräjormailla ja yrittää näyttää aktiiviselta. Ja Sydneyssä aiotaan tietenkin shoppailla, katsoa nähtävyyksiä ja shoppailla. Mulla on yksi iso käsilaukku vielä täyttämättä, katsotaan mitä löytyy...
<3 Pau
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Viikko 13 Agnes Water & Bundaberg (26.8.2009)
Neljä kuukautta on aivan liian lyhyt aika kiertää itärannikko. Nyt on aikaa pysähtyä yhteen paikkaan vain kahdeksi yöksi, kun aikaisemmin ollaan oltu vähintään kolme neljä yötä per kaupunki. Meillä tulee kiire. Enää viisi ja puoli viikkoa aikaa ja ollaan vasta puolivälissä. Vielä olisi paljon makeira mestoja joissa olisi mukava käydä ennen kotimatkaa. Jostain joudutaan siis tinkimään.
Agnes Water & Town 1770
Agnes Water on pieni kylä, vain 1600 asukasta. Paikka on ehdottamasti käymisen arvoinen. Meillä oli valitettavasti aikaa pysähtyä sinne vain kahdeksi yöksi. Loistava paikka rentoitua ja rauhoittua. Ranta on kävelymatkan päässä hostellista ja luonto todella kaunista. Yövyimme 1770 Beachside Backpackerissä, joka on ollut puhtain hostelli, jossa olen ikinä ollut. Huoneen lämpötilan pystyi säätämään asteen tarkkuudella. Paikka on edullinen ja pyykinpesu, pöyrän ja bodyboardin vuokraus on ilmaista eli great value!
Käytiin ajelemassa choppereilla ympäri kyliä ja nähtiin kenguruja ja wallabeja. Oli sen verrran siistiä touhua, että joudumme harkitsemaan A-ajokortin hankkimista, kun palaamme Suomeen. Lisäksi käytiin surffauskurssilla. Agnes Water on loistava paikka surffauksen aloittamiseen. Itärannikon pohjoisin sijainti ja lämpimimmät surffausvedet. Todella väljä ranta eli paljon tilaa surffaamisen harjoitteluun. Itärannikon halvin surffauskurssi, maksettiin kolmen tunnin opetuksesta (kaksi ohjaajaa), märkäpuvun ja surffilaudan vuokrasta vain $ 20 per naama. Ilma oli tyyni joten aallot eivät olleet parhaimmillaan.Perusteet ovat nyt hallussa ja kohta pääsemme kokeilemaan taitojamme suuremmille aalloille Gold Coastille Surfers Paradiseen.
Agnes Water on myös erittäin hyvä paikka sukeltamiseen. Lähin riutta on Lady Elliot Islandin ympärillä ja sen halkaisija on 8 kilometriä. Riutalta voi tavata 1200 itärannikkon 1500 kalalajista. Lisäksi Agnesilta voi tehdä myös hylkysukelluksia. Riutan olemme nähneet jo Airlie Beachilla ja Brisbanessa on itärannikon toiseksi tunnetuin hylkysukelluspaikka, joten nämä aktiviteetit jätämme tällä kertaa ajan puutteen takia väliin.
Town 1770 oli ensimmäinen paikka Queenlandissa, jossa Captain Cook nousi maihin. Arvaatteko minä vuonna? Hyvä kohde päiväretkelle. Grilliruoat ja -juomat mukaan ja rannalle grillaamaan ja katsomaan auringonlaskua.
Bundaberg Rum Distillery
Yhdeksän kymmenestä ihmisestä, joita olemme tavanneet ovat sanoneet, että älkää helvetissä menkö Bundabergiin. Nyt kun olemme kokeneet kaupungin ymmärrämme miksi. Itse kaupungissa ei ole mitään vikaa, mutta ihmiset ovat täällä epäystävällisiä jopa tylyjä ja meininki muutenkin hieman kummallista. Tämä on siis epänormaalia Australiassa, jossa ihmiset ovat usein todella ystävällisä jopa liian sosiaalisia.
Olimme edellisenä päivänä soittaneet yhteen nimeltämainitsemattomaan hostelliin. Omistaja ilmoitti meille: ”Meillä on huone vapaana mutta emme ota vastaan varauksia”. Aamulla, kun yritimme kirjautua sisään, omistaja tivasi meiltä: ”Monelta olette lähdössä huomenna”. Vastaamme: ”Bussimme lähtee aamu kahdeksalta”. Tämän jälkeen omistja heitti meidät ulos, koska hostellista ei voi kirjautua ulos ennen yhdeksää. Huuteli vielä perään, että meidän olisi pitänyt ilmoittaa etukäteen monelta kirjaudumme ulos. Tästä viisastuneena aionkin ilmoittaa seuraavan hostellibuukkauksen yhdeydessä myös äitini tyttönimen sekä minkä ikäisenä aloin ejakuloimaan ;)
Löysimme kuitenkin lopulta hostellin. Tosin se on paskaisin persläpi, jossa olemme tällä reissulla olleet. Suihkuhuone näyttää siltä, että edellinen omistaja on tiputtanut sinne irtoraajoja, ja sisään menemällä uhmaat itsesuojeluvaistoasi ja saat todennäköisesti lepran tai jonkun muun harvinaisen taudin, jonka kuvittelit jo kadonneen maapallolta. Onneksi olimme Bundabergissä vain yhden yön. Joten sen kesti ihan hyvin ilman suihkuakin.
Tulimme tänne, koska toinen meistä tykkää erityisen paljon rommista ja Bundabergistä löytyy Australian kuuluisin ja vanhin rommitislaamo, jossa rommia on tehty jo 120 vuotta. Joten panimokierrokselle oli päästävä.
Kuten kaikki hyvin tiedämme rommi on lähtöisin Karibialta, jossa paikallinen työläinen keksi hyödyntää sokerin valmistuksen yhteydessä syntyvää melassia väkijuoman valmistukseen. Melassi on pääasiassa sokeria ja vettä Se on siirappimaista, tummaa ja muistuttaa liejua.
Melassista siivilöidään epäpuhtaudet pois ja se laitetaaan hiivan kanssa samaan pönttöön, jossa sitä ”keitellään” nejlä päivää. Käymislämpötilan kanssa on syytä olla tarkkana, koska hiiva kuolee, jos lämpötila nousee liian korkeaksi. Tarvittaessa pönttöä jäähdytetään kylmällä vedellä. Neljän päivän käymisen tuloksena yhdesta tankista saadaan 43 000 litraa hieman rommilta tuoksuvaa kahdeksan prosenttista alkoholiseosta. Tämän jälkeen seos siirretään toiseen säiliöön, jossa sitä lämmitetään, jolloin alkoholi höyrystyy. Yhdestä käymistankista saadaan 4000 litraa 78 prosenttista raakaa rommia.
Tämän jälkeen raaka rommi laitetaan 70 000 litran vetoisiin valkotammitynnyreihin kypsymään 2 – 5 vuodeksi laadusta riippuen. Yhteen tynnyriin mahtuu siis yli kuusi miljoonaa alkoholiannosta (toim. huom. täällä alkoholiannos on erikokoinen kuin Euroopassa). Tehtaan kapasiteetti on 300 tankkia. Lopuksi ennen pullotusta valmis 78 prosenttinen rommi laimennetaan 40 prosenttiseksi. Rommin tumma väri tulee osittain tammitynnyreistä ja osittain laimennusprosessista käytetyistä kemikaaleista.
Hyvää oli. Kiitos & Nam
-Lappis
Agnes Water & Town 1770
Agnes Water on pieni kylä, vain 1600 asukasta. Paikka on ehdottamasti käymisen arvoinen. Meillä oli valitettavasti aikaa pysähtyä sinne vain kahdeksi yöksi. Loistava paikka rentoitua ja rauhoittua. Ranta on kävelymatkan päässä hostellista ja luonto todella kaunista. Yövyimme 1770 Beachside Backpackerissä, joka on ollut puhtain hostelli, jossa olen ikinä ollut. Huoneen lämpötilan pystyi säätämään asteen tarkkuudella. Paikka on edullinen ja pyykinpesu, pöyrän ja bodyboardin vuokraus on ilmaista eli great value!
Käytiin ajelemassa choppereilla ympäri kyliä ja nähtiin kenguruja ja wallabeja. Oli sen verrran siistiä touhua, että joudumme harkitsemaan A-ajokortin hankkimista, kun palaamme Suomeen. Lisäksi käytiin surffauskurssilla. Agnes Water on loistava paikka surffauksen aloittamiseen. Itärannikon pohjoisin sijainti ja lämpimimmät surffausvedet. Todella väljä ranta eli paljon tilaa surffaamisen harjoitteluun. Itärannikon halvin surffauskurssi, maksettiin kolmen tunnin opetuksesta (kaksi ohjaajaa), märkäpuvun ja surffilaudan vuokrasta vain $ 20 per naama. Ilma oli tyyni joten aallot eivät olleet parhaimmillaan.Perusteet ovat nyt hallussa ja kohta pääsemme kokeilemaan taitojamme suuremmille aalloille Gold Coastille Surfers Paradiseen.
Agnes Water on myös erittäin hyvä paikka sukeltamiseen. Lähin riutta on Lady Elliot Islandin ympärillä ja sen halkaisija on 8 kilometriä. Riutalta voi tavata 1200 itärannikkon 1500 kalalajista. Lisäksi Agnesilta voi tehdä myös hylkysukelluksia. Riutan olemme nähneet jo Airlie Beachilla ja Brisbanessa on itärannikon toiseksi tunnetuin hylkysukelluspaikka, joten nämä aktiviteetit jätämme tällä kertaa ajan puutteen takia väliin.
Town 1770 oli ensimmäinen paikka Queenlandissa, jossa Captain Cook nousi maihin. Arvaatteko minä vuonna? Hyvä kohde päiväretkelle. Grilliruoat ja -juomat mukaan ja rannalle grillaamaan ja katsomaan auringonlaskua.
Bundaberg Rum Distillery
Yhdeksän kymmenestä ihmisestä, joita olemme tavanneet ovat sanoneet, että älkää helvetissä menkö Bundabergiin. Nyt kun olemme kokeneet kaupungin ymmärrämme miksi. Itse kaupungissa ei ole mitään vikaa, mutta ihmiset ovat täällä epäystävällisiä jopa tylyjä ja meininki muutenkin hieman kummallista. Tämä on siis epänormaalia Australiassa, jossa ihmiset ovat usein todella ystävällisä jopa liian sosiaalisia.
Olimme edellisenä päivänä soittaneet yhteen nimeltämainitsemattomaan hostelliin. Omistaja ilmoitti meille: ”Meillä on huone vapaana mutta emme ota vastaan varauksia”. Aamulla, kun yritimme kirjautua sisään, omistaja tivasi meiltä: ”Monelta olette lähdössä huomenna”. Vastaamme: ”Bussimme lähtee aamu kahdeksalta”. Tämän jälkeen omistja heitti meidät ulos, koska hostellista ei voi kirjautua ulos ennen yhdeksää. Huuteli vielä perään, että meidän olisi pitänyt ilmoittaa etukäteen monelta kirjaudumme ulos. Tästä viisastuneena aionkin ilmoittaa seuraavan hostellibuukkauksen yhdeydessä myös äitini tyttönimen sekä minkä ikäisenä aloin ejakuloimaan ;)
Löysimme kuitenkin lopulta hostellin. Tosin se on paskaisin persläpi, jossa olemme tällä reissulla olleet. Suihkuhuone näyttää siltä, että edellinen omistaja on tiputtanut sinne irtoraajoja, ja sisään menemällä uhmaat itsesuojeluvaistoasi ja saat todennäköisesti lepran tai jonkun muun harvinaisen taudin, jonka kuvittelit jo kadonneen maapallolta. Onneksi olimme Bundabergissä vain yhden yön. Joten sen kesti ihan hyvin ilman suihkuakin.
Tulimme tänne, koska toinen meistä tykkää erityisen paljon rommista ja Bundabergistä löytyy Australian kuuluisin ja vanhin rommitislaamo, jossa rommia on tehty jo 120 vuotta. Joten panimokierrokselle oli päästävä.
Kuten kaikki hyvin tiedämme rommi on lähtöisin Karibialta, jossa paikallinen työläinen keksi hyödyntää sokerin valmistuksen yhteydessä syntyvää melassia väkijuoman valmistukseen. Melassi on pääasiassa sokeria ja vettä Se on siirappimaista, tummaa ja muistuttaa liejua.
Melassista siivilöidään epäpuhtaudet pois ja se laitetaaan hiivan kanssa samaan pönttöön, jossa sitä ”keitellään” nejlä päivää. Käymislämpötilan kanssa on syytä olla tarkkana, koska hiiva kuolee, jos lämpötila nousee liian korkeaksi. Tarvittaessa pönttöä jäähdytetään kylmällä vedellä. Neljän päivän käymisen tuloksena yhdesta tankista saadaan 43 000 litraa hieman rommilta tuoksuvaa kahdeksan prosenttista alkoholiseosta. Tämän jälkeen seos siirretään toiseen säiliöön, jossa sitä lämmitetään, jolloin alkoholi höyrystyy. Yhdestä käymistankista saadaan 4000 litraa 78 prosenttista raakaa rommia.
Tämän jälkeen raaka rommi laitetaan 70 000 litran vetoisiin valkotammitynnyreihin kypsymään 2 – 5 vuodeksi laadusta riippuen. Yhteen tynnyriin mahtuu siis yli kuusi miljoonaa alkoholiannosta (toim. huom. täällä alkoholiannos on erikokoinen kuin Euroopassa). Tehtaan kapasiteetti on 300 tankkia. Lopuksi ennen pullotusta valmis 78 prosenttinen rommi laimennetaan 40 prosenttiseksi. Rommin tumma väri tulee osittain tammitynnyreistä ja osittain laimennusprosessista käytetyistä kemikaaleista.
Hyvää oli. Kiitos & Nam
-Lappis
keskiviikko 26. elokuuta 2009
Rochampton last days
Meitä kehoitettiin jättämään Rockhampton kokonaan väliin, koska siellä ei ole mitään ja suurinosa travellereista jättää sen väliin. (Ei siis kannata uskoa booking agentteja.) Ei olla kuitenkaan kuten suurinosa ja nyt ollaan oltu Rockhamptonissa yhteensä viisi viikkoa, joista kolme on mennyt töiden tekemiseen. Hostellissa on noin kymmenisen muuta reppumatkaajaa, jotka ovat myös viihtyneeet Rockhamptonissa pidempään. Osasta ollut tullut varsin hyviä kavereita. Meillä onkin täällä hyvä porukka ja touhutaan kaikkea yhdessä. Vapaapäivinä käydään pelaamassa rugbyä tai jalkapalloa, pelaillaan korttia ja kokkaillaan yhdessä tms. Mikäs täällä on hengaillessa ja kesää odotellessa kunnes lahdetään kohti New South Walesia.
Rockhampton on ensimmäinen kaupunki, josta etsittiin töitä. Eikä niitä tämän jälkeen tarvitse enää etsiä. Varmaankaan kaikki eivät ole yhtä onnekkaita ;D Suomalaista perusduunaria arvostetaan Australiassa paljon, koska paikallinen nuoriso on enemmän tai vähemmän nahjuksia tai vässyköitä. Olemalla ajoissa töissä ja tekemällä töitä ahkerasti pääsee pitkälle ja saa hyvän työmiehen maineen. Hyvin tehty työ poikii aina lisää hommia. Matkabudjettikin kasvoi puolella Rockhamptonissa vietettyjen viikkojen ansiosta. Nyt on taas rahaa törsättäväksi ehkä suomeenkin tuotavaksi, kuka tietää.
-Lappe
Rockhampton on ensimmäinen kaupunki, josta etsittiin töitä. Eikä niitä tämän jälkeen tarvitse enää etsiä. Varmaankaan kaikki eivät ole yhtä onnekkaita ;D Suomalaista perusduunaria arvostetaan Australiassa paljon, koska paikallinen nuoriso on enemmän tai vähemmän nahjuksia tai vässyköitä. Olemalla ajoissa töissä ja tekemällä töitä ahkerasti pääsee pitkälle ja saa hyvän työmiehen maineen. Hyvin tehty työ poikii aina lisää hommia. Matkabudjettikin kasvoi puolella Rockhamptonissa vietettyjen viikkojen ansiosta. Nyt on taas rahaa törsättäväksi ehkä suomeenkin tuotavaksi, kuka tietää.
-Lappe
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Rockhampton day thirty-three (?)
Hitto kun on kuuma. Porukka puhuu jostain lämpöaallosta, mikä kulkee east coastilla. Pahinta on, ettei tuuli ole mitenkään virkistävä ja viilentävä. Tuntuu pikemminkin siltä kuin joku osottaisi hiustenkuivaajalla naamaan. Työnteko ei todellakaan ole mukavaa, etenkin kun meidän keittiön tuuletin on surkeimmasta päästä. Yöt on kuitenkin edelleen kylmiä, niin silloin ehtii tasapainottamaan vartalon lämpötilaa :D
Tehtiin aikataulu loppureissulle, eihän meillä ole enää kun viisi viikkoa jäljellä ja 1500 kilsaa pitäisi ehtiä matkata. Ollaan suunniteltu pikavisiittiä Melbourneen. Sinne ja takaisin lentää Sydneystä alle 100 dollarilla. Siellä pitäisi olla some serious shopping... ;) Mutta lähitulevaisuuteen: viikon päästä jätetään Rocky taaksemme ja nokat kohti Agnes Wateria/Town of 1770. Se on pieni paikka, jossa on vaan yksi kunnon katu. Mennään sinne harjoittelemaan surffausta, se on east coastin pohjoisin surffauspaikka. Great Barrior Reef blokkaa isot aallot pohjoisemmalta east coastilta, joten tää on ensimmäinen mahdollisuus kokeilla surffausta tällä reissulla. Otetaan jonkinlaiset kurssit, että pääsisi edes laudan päälle. Ollaan molemmat kokeiltu surffausta kerran aikaisemmin ilman ohjaajaa, ja eihän siitä oikein mitään kummallakaan tullut.
Agnes Waterin jälkeen on vuorossa Hervey Bay ja Frasier Island. Ollaan jo maksettu 4 wheel drive -reissu Frasierille, joten siitä ei tule lisäkuluja. Ajellaan siis pari päivää Frasieria ympäri jeepillä joidenkin random-tyyppien kanssa. Telttailua ja toivottavasti upeita maisemia luvassa!
Ei jaksaisi odottaa, että pääsee täältä pois. Toisaalta haluaa tehdä mahdollisimman paljon rahaa, että on jotain mitä tuhlata loppureissulla, mutta toisaalta haluaisi jo päästä näkemään jotain muuta kuin tätä samaa kälyistä Rockhamptonia. Täällä vaan aina odottaa viikonloppua, koska kaikki dokaa silloin ja voidaan tehdä jotain yhdessä. Hostellin ihmiset on olleet aika paljon erilaisissa pätkäduuneissa, joten hostellilla ei päivisin ole yleensä ketään. Meitä oli vielä viikko sitten yli 10 hengen ydinporukka täällä hostellilla, ns. long termers. Hostellin toinen omistaja ei pidä meistä ja toivoisi että häivytään asap niin muita ihmisiä voisi muuttaa tänne. Desibelit tosiaan nousee joskus viikonloppuisin parin goonin jälkeen aika korkealle... Kova työ vaatii kovat huvit, eikö? No se omistaja on kyllä muutenkin aika spede. Täällä on tosiaan kaksi omistajaa, joista toinen on todella mukava ja siltä voi kysyä mitä vaan, mutta tää toinen... Se oli sanonut yhdelle Sampsalle, että sen pitää vaihtaa huonetta, koska tänne tulee joukko intialaisia, jotka laitetaan Sampsan huoneeseen. Sampsa oli kysynyt, että miksi sen pitää siirtyä, se oli asunut siinä huoneessa kuitenkin jo pari viikkoa ja vastaus oli: ”koska intialaiset on tärkeämpiä kuin sä”. Jep. Toinen todiste sen spedeydestä: Timo halusi pestä meidän double roomin lattian (ollaan asuttu tässä neljä viikkoa ja lattia on ihan kurainen). Pyysi sitten omistajalta hieman pesuainetta pesuveteen, sillä edellinen pesuvesi oli pikimustaa. Omistaja ei halunnut antaa sitä, koska se on kuulemma liian kallista.
Hostellin ihmisiä tulee kyllä ikävä kun lähdetään (enkä nyt puhu siitä toisesta omistajasta). Muutama lähti pari päivää sitten, niiden joukossa hauskin tukholmalainen, joka ollaan ikinä tavattu. Jäljellä on nyt me, Sampsa, kaksi ruotsalaista, britti, korealainen ja aussi. Meillä on ollut vaikka kuinka paljon hauskoja hetkiä ja ollaan naurettu välillä ittemme kipeiksi. Sampsa etenkin on yksi hauskimmista ihmisistä, mitä oon ikinä tavannut. Läppä vaan lentää ja sille voi heittää mitä vaan takaisin, ilman että kumpikaan suuttuu. Tehtiin yhtenä iltana tortilloja ja sovittiin, et tehdään siitä perinne ja pidetään sitä sit Suomessakin yllä. Sain äitiltä pannukakkureseptin ja aiotaan tehdä aitoa suomalaista uunipannukakkua viel ennen kun lähdetään Timon kanssa eteenpäin. Saa Sampsakin palan Suomea tänne.
Saatiin muuten eilen kuulla, että intialaiset tulee takaisin ja tällä kertaa niitä on 19. Britti Will ja aussi Andrew joutuivat myös muuttamaan entisestä huoneestaan pois intialaisten takia. Ite ajattelin heti, että eihän niitä nyt niin montaa voi tänne tulla. No niitä tuli sitten 16... Ja siinä on 16 liikaa. Kuunneltiin viime yönä puolenyön jälkeen niiden mekastusta ja aamulla heräsin 7.30 siihen kun 5 intialaista mäkättää meidän viereisessä huoneessa. Ovi auki tietysti. Menin sitten erittäin kohteliaasti sanomaan, että ”olkaa vi**u nyt hiljaa, ihmiset nukkuu!” Eipä se mitään auttanut, mutta onneks sain sitten korvatulpat Timolta. Heräsin uudestaan 9.30 ja kävin maksamassa meidän viimeisen viikon majoituksen respaan. Kysyin (siltä tyhmältä) omistajalta, että kuinka kauan ne intialaiset aikoo olla täällä ja se kertoi että ne on maksaneet majoituksen 6 yöksi. Siinä vaiheessa tuli paha olo. Juttelin siinä sit sille, että jos ne pitää selvinpäinkin noin kovaa meteliä ni ne tulee pitämään ihmiset hereillä joka yö. Se lupasi puhua niille, mutta enpä usko, että puhe pahemmin auttaa. Oltiin kuitenkin samalla aaltopituudella sen omistajan kanssa hetken verran. Ja kaikista pahinta intialaisissa on se, että jos ne kävelee vaikka keittiössä yksin, niin ne ei ole silloinkaan hiljaa – yksin ollessaan ne laulaa! Eli ei sekunninkaan hiljaisuutta.
Käytiin pari päivää sitten Yeppoonissa päiväretkellä. Willillä on auto, joten ajettiin sinne (n. 50 km Rockysta) ja pyörittiin niiden ainoalla ostoskadulla. Tuli sitten ostettua heti ekasta kaupasta jotain. Mä löysin 20 dollarilla Rip Curlin bikinit ja Timo osti 70 dollarin talvitakin. Se takki oli alessa, koska se on kuulemma liian kuuma paikalliseen ilmastoon. Timo päätti sit et käyttää sitä Suomessa, siellähän on sit kylmä kun tullaan takaisin. Onnistunut päiväretki siis. Olin iloinen, etten ostanut yhtään kenkiä, sillä oon ostanut Rockysta jo neljä paria... Jau.
Tää teksti on nyt aikamoista ajatusten virtaa, toivottavasti siitä saa jotain selkoa ;) Paljon haleja kaikille! <3
-Pau
Tehtiin aikataulu loppureissulle, eihän meillä ole enää kun viisi viikkoa jäljellä ja 1500 kilsaa pitäisi ehtiä matkata. Ollaan suunniteltu pikavisiittiä Melbourneen. Sinne ja takaisin lentää Sydneystä alle 100 dollarilla. Siellä pitäisi olla some serious shopping... ;) Mutta lähitulevaisuuteen: viikon päästä jätetään Rocky taaksemme ja nokat kohti Agnes Wateria/Town of 1770. Se on pieni paikka, jossa on vaan yksi kunnon katu. Mennään sinne harjoittelemaan surffausta, se on east coastin pohjoisin surffauspaikka. Great Barrior Reef blokkaa isot aallot pohjoisemmalta east coastilta, joten tää on ensimmäinen mahdollisuus kokeilla surffausta tällä reissulla. Otetaan jonkinlaiset kurssit, että pääsisi edes laudan päälle. Ollaan molemmat kokeiltu surffausta kerran aikaisemmin ilman ohjaajaa, ja eihän siitä oikein mitään kummallakaan tullut.
Agnes Waterin jälkeen on vuorossa Hervey Bay ja Frasier Island. Ollaan jo maksettu 4 wheel drive -reissu Frasierille, joten siitä ei tule lisäkuluja. Ajellaan siis pari päivää Frasieria ympäri jeepillä joidenkin random-tyyppien kanssa. Telttailua ja toivottavasti upeita maisemia luvassa!
Ei jaksaisi odottaa, että pääsee täältä pois. Toisaalta haluaa tehdä mahdollisimman paljon rahaa, että on jotain mitä tuhlata loppureissulla, mutta toisaalta haluaisi jo päästä näkemään jotain muuta kuin tätä samaa kälyistä Rockhamptonia. Täällä vaan aina odottaa viikonloppua, koska kaikki dokaa silloin ja voidaan tehdä jotain yhdessä. Hostellin ihmiset on olleet aika paljon erilaisissa pätkäduuneissa, joten hostellilla ei päivisin ole yleensä ketään. Meitä oli vielä viikko sitten yli 10 hengen ydinporukka täällä hostellilla, ns. long termers. Hostellin toinen omistaja ei pidä meistä ja toivoisi että häivytään asap niin muita ihmisiä voisi muuttaa tänne. Desibelit tosiaan nousee joskus viikonloppuisin parin goonin jälkeen aika korkealle... Kova työ vaatii kovat huvit, eikö? No se omistaja on kyllä muutenkin aika spede. Täällä on tosiaan kaksi omistajaa, joista toinen on todella mukava ja siltä voi kysyä mitä vaan, mutta tää toinen... Se oli sanonut yhdelle Sampsalle, että sen pitää vaihtaa huonetta, koska tänne tulee joukko intialaisia, jotka laitetaan Sampsan huoneeseen. Sampsa oli kysynyt, että miksi sen pitää siirtyä, se oli asunut siinä huoneessa kuitenkin jo pari viikkoa ja vastaus oli: ”koska intialaiset on tärkeämpiä kuin sä”. Jep. Toinen todiste sen spedeydestä: Timo halusi pestä meidän double roomin lattian (ollaan asuttu tässä neljä viikkoa ja lattia on ihan kurainen). Pyysi sitten omistajalta hieman pesuainetta pesuveteen, sillä edellinen pesuvesi oli pikimustaa. Omistaja ei halunnut antaa sitä, koska se on kuulemma liian kallista.
Hostellin ihmisiä tulee kyllä ikävä kun lähdetään (enkä nyt puhu siitä toisesta omistajasta). Muutama lähti pari päivää sitten, niiden joukossa hauskin tukholmalainen, joka ollaan ikinä tavattu. Jäljellä on nyt me, Sampsa, kaksi ruotsalaista, britti, korealainen ja aussi. Meillä on ollut vaikka kuinka paljon hauskoja hetkiä ja ollaan naurettu välillä ittemme kipeiksi. Sampsa etenkin on yksi hauskimmista ihmisistä, mitä oon ikinä tavannut. Läppä vaan lentää ja sille voi heittää mitä vaan takaisin, ilman että kumpikaan suuttuu. Tehtiin yhtenä iltana tortilloja ja sovittiin, et tehdään siitä perinne ja pidetään sitä sit Suomessakin yllä. Sain äitiltä pannukakkureseptin ja aiotaan tehdä aitoa suomalaista uunipannukakkua viel ennen kun lähdetään Timon kanssa eteenpäin. Saa Sampsakin palan Suomea tänne.
Saatiin muuten eilen kuulla, että intialaiset tulee takaisin ja tällä kertaa niitä on 19. Britti Will ja aussi Andrew joutuivat myös muuttamaan entisestä huoneestaan pois intialaisten takia. Ite ajattelin heti, että eihän niitä nyt niin montaa voi tänne tulla. No niitä tuli sitten 16... Ja siinä on 16 liikaa. Kuunneltiin viime yönä puolenyön jälkeen niiden mekastusta ja aamulla heräsin 7.30 siihen kun 5 intialaista mäkättää meidän viereisessä huoneessa. Ovi auki tietysti. Menin sitten erittäin kohteliaasti sanomaan, että ”olkaa vi**u nyt hiljaa, ihmiset nukkuu!” Eipä se mitään auttanut, mutta onneks sain sitten korvatulpat Timolta. Heräsin uudestaan 9.30 ja kävin maksamassa meidän viimeisen viikon majoituksen respaan. Kysyin (siltä tyhmältä) omistajalta, että kuinka kauan ne intialaiset aikoo olla täällä ja se kertoi että ne on maksaneet majoituksen 6 yöksi. Siinä vaiheessa tuli paha olo. Juttelin siinä sit sille, että jos ne pitää selvinpäinkin noin kovaa meteliä ni ne tulee pitämään ihmiset hereillä joka yö. Se lupasi puhua niille, mutta enpä usko, että puhe pahemmin auttaa. Oltiin kuitenkin samalla aaltopituudella sen omistajan kanssa hetken verran. Ja kaikista pahinta intialaisissa on se, että jos ne kävelee vaikka keittiössä yksin, niin ne ei ole silloinkaan hiljaa – yksin ollessaan ne laulaa! Eli ei sekunninkaan hiljaisuutta.
Käytiin pari päivää sitten Yeppoonissa päiväretkellä. Willillä on auto, joten ajettiin sinne (n. 50 km Rockysta) ja pyörittiin niiden ainoalla ostoskadulla. Tuli sitten ostettua heti ekasta kaupasta jotain. Mä löysin 20 dollarilla Rip Curlin bikinit ja Timo osti 70 dollarin talvitakin. Se takki oli alessa, koska se on kuulemma liian kuuma paikalliseen ilmastoon. Timo päätti sit et käyttää sitä Suomessa, siellähän on sit kylmä kun tullaan takaisin. Onnistunut päiväretki siis. Olin iloinen, etten ostanut yhtään kenkiä, sillä oon ostanut Rockysta jo neljä paria... Jau.
Tää teksti on nyt aikamoista ajatusten virtaa, toivottavasti siitä saa jotain selkoa ;) Paljon haleja kaikille! <3
-Pau
sunnuntai 16. elokuuta 2009
Blah.
Piti kirjoittaa blogia, mutta unohdin muuttaa open office -tiedoston work-tiedostoksi. Eli kenties huomenna saan tekstin tanne nettiin... =/
-Pau
-Pau
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
