Sydney – vihdoinkin!

Tätä on odotettu, vihdoinkin ollaan Sydneyssä, Australian ”pääkaupungissa”. Neljä kuukautta on mennyt todella nopeasti, ei voi uskoa että reissu on lopuillaan. Ollaan nähty niin uskomattomia paikkoja ja tavattu ihania ihmisiä. Koti-ikävä kuitenkin voittaa, itse en välttämättä jäisi pidemmäksi aikaa, vaikka olisi mahdollisuus. On niin kova hinku Suomeen, kylmään syksyyn. No ei, en kaipaa yhtään Suomen ihanaa ilmastoa, ikävä on ihmisiä...

Tultiin Sydneyyn Newcastlesta, mistä tehtiin viinikierros Hunter Valleyyn. Kierros kesti koko päivän ja maksoin $50. Jälkeenpäin tuntuu siltä, ettei saatu vastinetta rahoille ja että koko Valley oli hieman kusetusta. Sinne tuodaan paljon rypäleitä muualta Australiasta, sillä siellä on liian kuuma ilmasto tietyille rypälelajikkeille. Kuitenkin paikalliset väittävät viinin olevan Hunter Valleysta, vaikka rypäleet on tuotu jostain ihan muualta. Eikä ne viinit oikeasti edes olleet niin hyviä. Henk.koht lempparia Hardy'sia ei tehdä Hunterissa, joten pitääkin metsästää sen viinin alkuperä ja maistella sen alueen viinejä.

Ennen Newcastlea pidettiin parin päivän stoppi Coffs Harbourissa, jossa käytiin tekemässä kaksi sukellusta paikallisen saaren ympäristössä. Siellä näin vihdoin ja viimein kilpikonnia! En yhtä, vaan kolme! Timo oli nähnyt kilpparin luonnossa jo Whitsundaysilla, ja oon ollut katkera siitä asti. Meillä olisi ollut mahdollisuus nähdä haikaloja, grey nurse sharkseja Coffs Harbourin sukelluksella, mutta kiiitos mun, ei nähty. Ajettiin veneellä saaren pohjoisreunalle, missä oli aika raju aallokko ja mentiin veteen. Mulla meni sitten snorkkeliputki veteen ja nielaisin vettä, minkä jälkeen en enää saanut henkeä ja eiköhän siinä tullut paniikki. Tuli sellainen olo, että kuolen sinne veteen ja vedessä vietetty aika tuntui ikuisuudelta. Se oli luultavasti kamalinta, mitä oon koskaan kokenut. Jälkeenpäin ajatellen, ei siinä ollut mitään järkeä, että siinä tilanteessa voi tulla noin paha paniikki. Mulla oli liivi täynnä ilmaa, eli kelluin turvallisesti pinnalla ja regulaattori suussa, eli sain siitä ilmaa. Mutta ei kai paniikissa olekaan mitään järkeä. Ainakin opittiin mitä tehdä jos jollain tulee sukeltaessa paniikki. Muut nosti mut sitten takaisin veteen ja tehtiin viimeinen sukellus toisessa paikassa sen jälkeen kun olin rauhoittunut. Siellä ei haita näkynyt, harmi. Tuli huono omatunto ja tarjosin Timolle jälkeenpäin kaljan siitä hyvästä, kun ei nähty haita mun takia. Niin ja äidille tiedoksi, ne hait ei olisi olleet vaarallisia, grey nurse sharksien hampaat ei ole suunniteltu puremaan paloja, ne pystyy syömään vaan jotain mikä mahtuu niiden suuhun.

Nyt ollaan kuitenkin Sydneyssä ja tarkoitus on pistäytyä pariksi päiväksi Blue Mountainsille, jotka on parikymmentä kilometriä Sydneystä länteen. Siellä on hyvät mahdollisuudet eräjormailla ja yrittää näyttää aktiiviselta. Ja Sydneyssä aiotaan tietenkin shoppailla, katsoa nähtävyyksiä ja shoppailla. Mulla on yksi iso käsilaukku vielä täyttämättä, katsotaan mitä löytyy...

<3 Pau