Back in Cairns

Back in Cairns. Sademetsästä palattuamme tultiin takaisin samaan backpackers-hostelliin, mistä reissu aloitettiin. Cairns City Backpackers, erittäin laid-back meininki. No worries, as they say ja just relax! Täällä ei tosiaan kannata ottaa pulttia pienistä (vaikka Pauliina tekeekin sitä pari kertaa päivässä). Ihan eri elämäntapa ja rennompi ote kaikkeen kuin Suomessa. Paikalliset ei varmaan edes tunne sanaa ”stressi”.

Backpackerin elämä on ihan pikkuisen erilaista. Stressata ei, mutta koko ajan takaraivossa hakkaa ajatus siitä, että kuinkakohan paljon toikin vaate maksoi. Koko ajan pohtii siis, miten selvitä halvemmalla. Ei kai sitä kukaan täällä halua töitä tehdä, nyt ollaan kuitenkin paratiisissa ja mikä tärkeimpää, lomalla!

Nyt ollaan maksettu majoituksesta 4 hengen huoneessa $19 per naama, per päivä. Se sisältää päivällisen. Löydettiin kuitenkin majatalo, jossa kahden hengen private-room maksaa $160 viikoksi, eli $13 ja risat per yö. Siellä on tosiaan hieman yksityisyyttä, kun 4 hengen huoneessa joutuu iltaisin varomaan, ettei vahingossakaan häiritse ketään, joka on päättänyt mennä nukkumaan aikaisin. Tosi monet asukeista ovat aktiivimatkailijoita, ja välillä ihmisten pitää herätä aikaisin, joten nukkumaanmenoaika voi olla jo klo 20.

Käytiin just varaamassa skydiving+bungy+white water rafting -combo. Se meinaa pakettia, johon kuuluu kolmena eri päivänä noi aktiviteetit ja hinta on paketoitu, vajaa $500. Huolestuineille (lue:äideille) tiedoksi, että skydiving on tosiaan laskuvarjohyppy, mutta ei hätää, Sigis ja Sampsa on jo tehneet sen ja ne on vielä elossa ;) Skydiving on huomenna, tiistaina. Bungy ja rafting on sitten loppuviikosta. Hyvä saada toi laskuvarjohyppy pois alta, Pauliina on ainakin ihan paniikissa siitä jo nyt.

Jos me halutaan kirjottaa vaan toisen ajatuksia, niin siinä tapauksessa tehdään näin:

Pauliina: on hirveä ikävä perhettä ja tyttöjä. Saatiin paikalliset sim-kortit, ja parin tekstarin jälkeen koti-ikävä iski. Eka viikko on ollut helppo, kun kontaktit ulkomaailmaan on jäänyt pariin ”oletteko päässeet perille?” -tekstiviestiin ja kommunikaatio on rajoittunut Timon ja backpackereiden jauhamisiin. Sain kaikilta tytöiltä vastaukset mun tekstarifiilistelyyn: ”Nyt on sim-kortti, tähän voi tekstaa!” Ja heti aloin muistella millasta se on vaan hengailla jonkun kämpillä ja kenties ottaa hieman häppää. Ikävä siis on, kaikkia! Mitäs sitte ku ollaan oltu täällä 4kk, sit on todella ikävä... En ajattele sitä vielä, fuck. Yks tyttö, joka tavattiin, mainitsi siitä, että sillä oli viikon verran koti-ikävä ja sit se meni ohi. Toivottavasti tää ei kestä niin kauan. Minä <3 te, kyl te tiedätte.