Pakko sanoa heti aluksi, että vahingossa huijattiin edellisessä tekstissä. 'Maailman paras työpaikka' ei sijaitse Hayman Islandilla, vaan Hamilton Islandilla, joka on suunnilleen samankokoinen saari Whitsundaysilla, mutta hieman etelämpänä.
Purjehdusreissu oli kuitenkin ihan mahtava! Laiva oli todella kiva ja miehistö vielä tuplasti kivempaa. Käytiin heti ekana iltana snorklaamassa Haymanilla. Meidän skippari kertoi kaikenlaisia tarinoita Whitsundaysista. Yksi oli isosta, parimetrisestä kalasta, joka oli tunnettu nähtävyys saarilla. Se oli niin kesy, että turistit pääsi sen lähelle ja pystyi paijailemaan sen kylkeä. Lopulta sille kehittyi infektio kylkeen ja se kuoli. Infektio tuli kuulemma aurinkorasvasta, mitä ihmisillä oli käsissään kun ne paijaili sitä. Todella paska juttu. Ilta meni tarinoidessa ja aamuherätys olikin jo kuuden-seitsemän aikaan. Ihme juttu, ei edes tehnyt mieli nukkua pidempään, sillä ei halunnut missata mitään oleellista.
Seuraavana päivänä käytiin tekemässä kolme eri snorklausta, joista ensimmäinen oli jo ennen kahdeksaa aamulla. Aluksi ei tehnyt yhtään mieli mennä veteen, koska oli niin kylmä, mutta pakkohan sinne oli lopulta hypätä. Meidän piti käyttää stinger suiteja, eli suojapukuja, jotka suojaa meduusoilta. Australiassa on stingereiden high-season lokakuusta huhtikuuhun, jolloin meressä ei saa uida ilman suojapukua. Tai no, voihan sitä uida, jos haluaa että sattuu ja mahdollisesti kuolee... Touko-syyskuussa stingereitä on tosi vähän, ja pistot on todella harvinaisia. Ei niistä puvuista mitään haittaakaan ollut, niin laitettiin päälle.
Iltapäivällä käytiin aivan tajuttoman upealla rannalla, Whitehaven Beachilla. Hiekka aivan kuin tiimalasista, niin hienoa. Ranta jatkui hiekkasärkkänä, joka oli parisataa metriä pitkä. Vedessä nähtiin vauvahaita ja rauskuja. Hait ei olleet kuin vajaa metrin pitkiä ja aika säikkyjä. Ei niiden lähelle päässyt, vaikka yritti kuinka hitaasti kävellä. Rauskut eli sting rayt taas hautautuivat hiekkaan ja säikäyttelivät, kun käveli rantavedessä.
Purjehduksen yhteenveto: äärimmäisen rentouttavaa hengailua, upeat snorklausnäkymät ja uusia tuttavuuksia. Purjeveneen keinutus on oikeastaan todella mukavaa, kunhan siihen tottuu. Molemmat keinui vielä seuraavanakin päivänä, kun oltiin jo kuivalla maalla.
Sitten alkoi kolmen päivän sukelluskurssi, SSI Open Water Dive Course. Ei siis hankittu PADI-sertifikaatteja, vaikka se onkin hieman tunnetumpi lafka. Kurssi alkoi lyhyellä dvd:llä, mikä kertoi perusasioita sukeltamisesta. Sitten lähdettiin veneellä riutalle. Meidän kaikki sukellukset tehtiin Knuckle Reefillä, joka kuuluu Great Barrior Reefiin. Matka sinne kestää 3 tuntia isolla katamaraanilla, joten meno- ja tulomatkat käytettiin teorian opiskeluun. Meitä oli vaan kolme sukelluskurssilla, mutta laiva oli muuten täynnä turisteja, jotka teki päivämatkoja riutalle. Riutalla oli iso ponttooni, mistä kaikki sukellukset tehtiin. Yleensä open water courseilla harjoitellaan hengittämistä ensin uima-altaassa, mutta meidät lykättiin heti mereen. Ensimmäisellä sukelluksella ei tehty mitään muuta kun hengitettiin ja katseltiin ympärille. Haettiin siis vaan tuntumaa siihen, miltä tuntuu olla veden alla. Meidän ohjaaja kontrolloi meidän kelluvuutta ja pidettiin sitä kädestä kiinni koko ajan.
Toisella sukelluksella tehtiin sitten kaikki itse. Sukellettiin pohjaan ja harjoiteltiin siellä erilaisia taitoja eli skillsejä, mitä voi joutua käyttämään jos jokin menee vikaan. Niihin kuului esimerkiksi painovyön ja maskin pois ottaminen ja takaisin laittaminen veden alla ja hengitysregulaattorin löytäminen, jos se tippuu suusta. Pauliina ei uskaltanut ottaa maskia pois, koska sitä pelotti että vettä menee nenään ja iskee paniikki. Timolle se ei ollut mikään ongelma ja muut skillsit onnistui molemmilta tosi hyvin. Niiden tekeminen toi itseluottamusta, sillä huomasi, ettei ole täysin avuton veden alla.
Toisena päivänä saatiin kolme sukellusta. Harjoiteltiin lisää skillsejä sekä veden pohjassa että pinnalla. Pauliina harjoitteli ohjaajan kanssa maskin pois ottamista matalammassa vedessä ja onnistui tekemään sen myös syvällä. Kelluvuuden säätely alkoi pikku hiljaa parantua ja alkoi hahmottamaan omaa liikkumistaan paremmin. Kolmannen päivän menomatkalla tehtiin sitten kirjalliset kokeet. Jos teoria ei suju, ei saa sertifikaattia. Molemmat pääsi helposti läpi, Timo vetäisi täydet pisteet ja Pauliinalla oli kaksi väärin. Saatiin siis sukeltaa kolmas päivä as certified divers. Vähänkö oli hieno fiilis! Kierrettiin koko Knuckle Reef kolmella sukelluksella. Nähtiin sea cucumber, Nemo eli clown fish, sting ray, sea star ja kaikkia muita, minkä nimistä ei ole harmaintakaan aavistusta. Koralleja ja kaloja oli todella paljon ja väriloisto sen mukainen. Parilla sukelluksella meitä seurasi keltavalkoinen uteliaan oloinen kala, jota selkeästi kiinnosti mitä ihmettä me oikein siellä meren pohjassa tehtiin. Toiset kalat taas oli niin säikkyjä, että häipyivät paikalta heti kun tuli lähelle. Lähellä ponttoonia uiskelteli myös iso, noin 0,5m x 1m kokoinen kala nimeltä Wally, joka oli ihan kuin lemmikki laivan vedenalaiselle valokuvaajalle. Aina kun nähtiin kuvaaja, kala löytyi muutaman metrin päässä siitä. Toivottavasti sille ei vaan käy samalla tavalla kuin kalalle, mistä purjeveneen skippari kertoi. Wallykin sai nimittäin aika paljon paijausta osakseen...
Airlie Beach oli todella hyvä paikka. Vaikkakin molemmat hostellit, missä viikon aikana asuttiin, oli kuin suoraan helvetistä, niin kaikki hienot kokemukset voittaa sen satakertaisesti. Nyt lähdetään kohti Rockhamptonia, joka on 'meat capital of Queensland'. Ollaan pääkallopaikalla klo 5.15 aamulla, katsotaan mitä siitäkin sitten tulee...
Adios Airlie!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti